Ja mä kun luulin että osaan uida
Uinti, tuo kaikille lihaville suositeltu mukava liikuntamuoto. Plomps vaan altaaseen ja menoksi. Mä osaan uida muutamaakin eri tyylilajia.
Koira. Molskitaan käsillä ja jaloilla niin maan peevelisti ja toivotaan ettei vajoa pohjaan.
Käsipohja. Rantavedessä alligaattorin leikkimiseen tarvittava uintitapa.
Mummouinti/Sammakko. Tukka ei kastu, mutta ei kuulukaan. Siinähän menisi kampaus pilalle jos niin kävisi.
Vapaauinti. Tyyli on vapaa, saa mennä myös pohjaa pitkin.
Tänään varustauduin uimahalliin mennessä uimataitoisella kaverilla, uimalaseilla, pulleylla (aikuisten kelluke, ei läheskään yhtä hieno kun ylläolevassa kuvassa), laudalla, uimapuvulla ja tietenkin yybertyylikkäällä uimalakilla. Uimalaseja on tässä taloudessa käytetty yleensä kun kuoritaan sipulia ja täten vältetty silmien kirvely (toimii hyvin, kokeilkaa vaikka). Lisäksi kävin ennen uintia hoitamassa hiilaritankkauksen syömällä mokkapaloja ja kahvittelemalla ystävän luona (ja ehkä vähän ihastelin samalla siellä ystävällä asuvaa ihan uutta ja kiiltää pikkuihmistä).
Uimataitoinen kaveri yritti siis opettaa mulle kroolin hienouksia. Ihan ensin vaan ponnattiin vauhtia ja liukumalla eteenpäin. Sitten otettiin lauta käsien alle ja mentiin pelkkiä potkuja. Ja niissäkin oli kamalasti korjattavaa. Sitten pistettiin pulley jalkojen väliin ja aloitettiin vetojen harjoittelu. Oh lord. Pitäisi muka muistaa oikea liikerata, tehdä veto kädellä hitaasti ja muistaa vielä hengittää samalla? No eihän se niin helposti mennyt.
Hengittäminen ja kahden käden liikuttaminen oli ihan liian hankalaa, niin pistettiin sitten vielä toisen käden alle lauta. Nyt sitten oli enää yksi käsi mitä liikutaa ja se hengittäminen vielä päälle. Sain ehkä yhden vedon tehtyä oikein, jonka jälkeen mieleen pamahti että ”ai niin se hengitys” ja lopputuloksena kellahdin aina selälleen. Tämän voisi ottaa tietty asenteella että ”äh, en osaa”. Tai sitten nimeää kyseisen uintityylin kuolevan kultakalan menetelmäksi ja vetää sillä sitkeästi kunnes se edes vähän sujuu.
Puolentoista tunnin vääntämisen jälkeen sain ehkä kaksi vetoa onnistumaan, ja sain uitua noi 20m ennen rytmin sekoamista. Ensi kerralla sitten ehkä jopa se 25m?
Kaveri (jolla oli muuten uskomaton pinna ja pokka) yritti vielä lopuksi opettaa kuinka tehdään käännös altaan päässä, mutta lopulta päätettiin jättää se seuraavaan kertaan. Ärsyttävää kun periaatteessa tietää mitä ja miten pitää tehdä, mutta sitten se toteutus on ihan jotain toista…
Uiminen on kyllä kivaa, ajattelin ensi viikolla yrittää ehtiä altaaseen opettelemaan vetojen ja hengityksen saloja :)
