Jaa siitä on jo vuos, no huhhuh!

Silläkin ehdolla että kuulostan 95-vuotiaalta, niin totean että kylläpä aika rientää. Vastako siitä on vuosi kun meillä oli kotipihahäät? Siis ne missä tarjottiin munkkia ja joista karattiin juhlimaan takapihafestareille? Voi veljet! Tässä on tapahtunut melkolailla sitten viimeisen vuoden sisään, etten sanoisi. Mutta tänään juhlittiin!

Aloitin heti hyvän perinteen, ei nimittäin ollut mitään lahjaa antaa. Selvisin tilanteesta näyttävästi osoittamalla lapsia ja syyttämällä niitä siitä että ei oo kerennyt hankkimaan mitään. Siis eihän nettikaupastakaan mitään voi hankkia koska lapset, eihän? Juhlapäivän kunniaksi mää sain kuitenkin ruusun. Ja jo perinteeksi muodostuneen Pätkiksen. 

Käytiin oikeen juhlapäivän kunniaksi ulkona humputtelemassa, lounastettiin Vaihmalan Hovissa. Lapset jätettiin hoitoon isovanhemmille ja oikeen siis humputeltiin! Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa. Halloumi-mansikkasalaatti oli naurettavan hyvää (ja mietin että miten en oo tajunnu ite ikinä tehä tollasta kotona) ja alkupalaetanat voisia ja etanaisia kuten pitääkin olla. Eiköhän sitä seuraavankin kerran mennä Vaihmalaan syömään, paikka oli sen verran mukava.

Jännästi sitä kuitenkin teki mieli tulla kotiin ja halata tenavia. Loppuilta onkin sitten syöty kakkua, juotu kahvia, juteltu kahden tulevan kummin kanssa mukavia ja ennen kaikkea katsottu jalkapalloa. Silmämuna kovana.

Veuhkalle peli on selvästi liian jännä, Meuhka on ihan cool.