Jos mun elämälle olis soundtrack

Aamulla soisi yleistä mielentilaa kuvaava kappale, omistettu minulle herätyskelloni toimesta:

Mitä vittua, etkö kuule minua? Kun laulan sinulle kauneinta laulua, kädet ristissä, silmät väsyneet itkemään.

Nopea leikkaus keittiöön:

Olipa se kiva kun kuudelta heräsin, peitto ei antanut nukkua. 

Seuraavan kohtauksen tapahtumakohtana olisi lumimyrsky/kaatosade/rekka, joka suihkii päälle loskaa/vettä. Tunnetaan myös nimellä ”työmatka”.

Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa. Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan.

Elokuva toimistotyöläisen normipäivästä on jo tehty (The Officespace, anyone?), mutta biisi siihen nopeutettuun intternettin kliksutteluun, kahvin juontiin ja palaverointiin on kyllä olemasta.

Kaikenlaista harmia, kaikenlaista harmia. Pitkin päiviä ja öitä.

Sitten päästäänkin päivän kohokohtaan, eli salikäyntiin. Sitä varten on hieno miksaus kahta eri biisiä:

Polvi on paskana, reisiä kolottaa ja kädessä on iso haava.

Shut the fuck up, get up (kyykkyjen jälkeen tämä)

Illalla kotona nukkumaan mennessä kuunnellaan vähän rauhallisempaa musaa.

Kun mikään ei tunnu miltään

Kipu Kylmis korvaa ystävää

Eka joka saa kaikki biisit oikein voittaa palkinnon. Ei kovin hienoa palkintoa, mutta palkinnon.