Jumppatyttö on onnellisimmillaan kun se syö

Parasta epäonnistuneen salireissun (unohdin mm. topin, joten piti sellainen käydä ostamassa ja sähelsin niin paljon että en enää ehtinyt salille) ja solmujalkaisen BodyJamin jälkeen oli se, että komensin parhausihmisen lähtemään Pyynikin näkötornille munkille.

Kyllä ihminen on onnellinen kun se syö 😀 Lisäksi ihminen on näemmä onnellinen, kun se kiipeää raput ylös ja tutkailee kotikaupunkia yläilmoista:

Munkkitankkauksella jaksettiin valua vielä Rosendahlin rantaan istuskelemaan rantakalliolle. Nää lämpimät viimeiset illat on niitä, joista pitää ottaa vaan kaikki irti.

Että ei se vituiksi mennyt sali nyt lopulta ihan kamalasti haitannut. Meen kuitenkin tekeen kolme salia tällä viikolla ja kaksi pumppia. Mulla on vielä kuus päivää aikaa! Hahaa!