Kävelyn sietämätön keveys

”Siis en mä oo syönyt liikaa, nää on raskauskiloja.” Ahem vaan sanoi blogisti kun peiliin katsoi. Tässä on nyt kulunut jo kohta kuukausi siitä kun pallomaha pinkeänä pelasin korttia TAYSin osastolla 4 ja tunsin oloni tuskatuttavan raskaaksi. Voikohan sitä enää ihmetelläkään että miksi niin raskas fiilis, kun painoa on pudonnut kuukaudessa noin 20 kiloa.. Vielä olisi jäljellä noin 9 kiloa, ja sen sijaan että selittelen niitä nokunolinraskaana niin myönnän itselleni että no ne yhdeksän kiloa ovat niitä irtokarkkeja ja roskaruokaa ja muuta lohduttavaa, kun vaan otti päähän pallomahan paisuminen ja se että ei kyennyt enää liikkumaan.

Mitään varsinaista jumppaahan tässä vielä ei saa tehdä ennen kuin lääkäri antaa luvan, mutta kävellä saa. Ja tällä menneellä viikolla sitä onkin kävelty, ja mieliala on noussut samassa tahdissa kun on kilometrejä kerrytetty tossua toisen eteen laittamalla.

Täällä Mellowtownissa on kävelty auringon paisteessa, pilvisellä kelillä ja sadesäällä, mutta aina on ollut hymy korvissa. On paineltu menemään ilman sauvoja, sauvojen kanssa ja kärryjä työntäen. Takaisin Kuntoon -projektiin sopivasti tuuri ei ollut mun puolella Puutalon tuplakärryarvonnassa, ja se on kyllä nyt ehkä kuitenkin hyvä. Nimittäin ne kärryt olisivat varmasti olleet mukavan kevyet ja helpot ja noin, ei mitään haastetta! Nämä kaverilta ostetut kärryt ovat sen verran painavat että tietää tekevänsä töitä kun menee vaikka ylämäkeen, mutta sen verran hyvin liikkuvat ja toimivat että ei harmita yhtään.

Elokuussa päästäänkin sitten tositoimiin. Oon jo etsinyt joogaohjeita ja kotijumppavinkkejä, sekä laatinut itselleni 10 kilometrin juoksuun valmentavan ohjelman syksylle. Into piukassa ollaan täällä, mahtavaa päästä taas liikkeelle! Ihan vaan siksikin, että kun tutustuu tähän uuteen lähiympäristöön, voi tehdä hienoja löytöjä:

Miksi tuolla on kello?