Keskiketterät kesäpuumat Puolangalla
Kesän roadtrip suuntautui tänä vuonna KAU-AS. Puolangalle.
”Mennään Puolangalle kesällä, siellä on Pessimismi-ilta.”
”Mutta Puolanka on tosi kaukana.”
”Ei se mitään, lähdetään ajoissa.”
Ajoissa siis matkaan. Tai siis pakkaamaan Matkakirppuun(tm) ihan liikaa vaatteita, kikattavia naisia (aka. keskiketterät kesäpuumat), muutama Spotifysoittolista ja etukäteen reissua pelkäävä kuski.
Matkaa riitti, tiet olivat suoria ja pitkiä. Onneksi matka sujui kätevästi kuuntelemalla ”mitähän täältä tulee seuraavaksi, jaa portugalilaisia lastenlauluja” -soittolistoja sekä tekemällä tarpeen tullen pysähdyksiä niin huoltoasemilla kuin taukopaikoillakin ihan muuten vaan. Kajaanissa oli syytä pitää uimatauko, koska oli jo niin kuuma.
Uimareissun jälkeen alushousut tungettiin takataskuun ja matka jatkui taas.
Puhelimetkin saatiin Kajaanin seudulla taas ladattua. Mikä olikin kyllä hyvä, koska muuten ei olisi voitu kuunnella Stigiä ja Tuulin hittiä Salaisuudet. Liikaa.
Pääsimme iltasella perille Puolangalle, majoituimme ja siirsimme itsemme Pessimismi-iltamiin. Ensimmäisenä piti ostaa tietenkin asiaankuuluvia festivaalituotteita. Ja sitten vähän ruokaa Grilli-Katiskasta.
Jos Puolanka ei olisi niin kovin kaukana omasta nykysijainnista katsottuna, niin voisin jopa asua siellä. Olivat niin ihanan negatiivista sakkia.
Paikallinen orkesteri Traumaryhmä soitto huikeita biisejä. Omaksi suosikiksi jäi ”Hankala akka”, jota ei raivoisalla googletuksellakaan löytynyt intternetistä :(
Perjantain päätteeksi käytiin vielä ihailemassa Manner-Suomen keskipistettä. Se on Puolangan K-marketin vieressä ihan. Helppo löytää.
Lauantaina otettiin asiaksemme etsiä hyvä uimaranta. Ja voi veljet, sellainen löytyikin. Aurinko oli kuumaa, eväsleivät tuli syötyä ja selkänahka kärvähti, ihana päivä kerta kaikkiaan. Lisäksi käytiin käsityökaupassa (harmillisesti ei vaan pystynyt ostamaan Tuulan tekemiä villasukkia, kun jo ajatus villasta ahdisti ja toi mieleen talven. Sinne jäivät ikävä kyllä kauppaan :( ).
Lievää vahingoniloa koettiin kun kaikki kaverit valittelivat intternetissä että onpas kurja sää. Hähä, meillä oli huippua!
Iltasella lähdettiin vielä kylille, katsomaan tanssiorkesteria ja humputtelemaan. Itsehän olin kuski, niin jäi humputtelut välistä. Mutta humppakaksikko kävi leirintäalueen lisäksi myöskin Mustassa Kissassa, joten yhteensä taisimme saada kaikki Puolangan baarit testattua: Esteri, Nostalgiabaari, Musta Kissa ja se leirintäalue. Hyvä me!
Kotimatkan ajamisen hoidin minä, niin erityisempiä kuvia sieltä ei taida olla.
Olipa kyllä huikean hauska reissu. Puolankalaiset olivat ihania ja ystävällisiä, kylä oli sopivan pieni ja meillä oli kivaa. Ensi kesänä uudet kujeet ja uudet kohteet, mutta roadtripille täytyy päästä :)
Kuskia saatamme ehkä joutua vaihtamaan, vaikka reissu ei tainnut olla niin paha kuin mitä etukäteen arveli:
”Osa-aikaiset hunninkopuumat olisivat aiheuttaneet ongelmia Puolangan metsissä, mikäli heitä olisi pitänyt valvoa koko ajan. Onneksi Pohjois-Pohjanmaan puuma-alueella heidät saattoi vapauttaa luontoon. Tulevia reissuja varten pitää muistaa määrätä kotiintuloaika. Nyt hiukan jännitti mahtavatko löytää enää perille mutta kiltisti kaikki löytyivät kotoa sunnuntaina kun lähdön hetki koitti.
Bonuksena kaikilla oli vaatteet päällä. Ainakin osan matkaa.”