Krapujuhlat

Mää en oo ikinä ollut rapujuhlissa. Paitsi eilen! Oon kyllä kuullut villejä huhuja siitä montako rapua ehtii syödä, ja siitä montako shottia on juotu rapujen saksille, ja nyt pääsin tutustumaan tähän iloiseen perinteeseen ekaa kertaa ikinä. Saatiin nimittäin yhtenä häälahjana siis krapujuhla. Pyydettiin maallisen omaisuuden sijaan yhteistä olemista ja aikaa lahjaksi, ja saatiin ihan huippuja lahjoja! Pienen sumplimisen jälkeen saatiin sopiva päivä juhlille aikaan, ja meidän piti vaan saapua paikalle. 

Käytännössä ilta koostui rapujen pilkonnasta, leivän paahtamisesta, votkulishoteista, tillistä ja laulannasta. Kovin montaa kertaa ei ehkä osuttu nuotteihin, mutta eikös se ole aina parempi vain laulaa reippaasti kuin oikein? 

Rapuja oli reilusti, mutta se on kyllä kovin hankala prosessi se niitten syöminen. En tiedä kauanko menee että saan paidasta ravun hajun irti, sen verran monta saksea tai kuoren palaa lensi syliin asti. Juhlaseurue pohti siinä syömisen ja palasten lentelyn välissä, että kenen idea on joskus alunperin ollut niiden syönti. Josta päästiin muihin keskusteluihin aiheen ympäriltä. Esimerkiksi että kuka on ekan kerran syönyt korvasientä ja kuollut. Ja kuka on sitten halunnut syödä uudestaan sitä korvasientä. Ja mitä kautta on päästy siihen, että se korvasieni pitää ryöpätä kolmesti että voi syödä ilman kuolemanpelkoa? 

Ravut saatiin tuhottua ja ilta päätettiin saunomisella. Melkein menin uimaankin, mutta varpaalla testattu järvivesi oli vaan liian kylmää. Elämä on kyllä kivaa kun sitä voi viettää ystävien seurassa syömällä ja laulamalla ja krapuilemalla. Ja pitämällä hassua hattua.

Onkos teillä muilla tapana pitää rapujen syöntikekkeruusseja? Vai olenko ainoa joka nyt vasta ekaa kertaa pääsi mukaan menoon?