”Kun tytöt lähtee baariin, ei ikinä satu mitään.”

Tuo legendaarinen lausahdus sanottiin ääneen yli 10 vuotta sitten. Kyseisenä iltana tapahtui seuraavaa:

• 20 naisesta 5 sai porttikiellon discoon.
• joimme perinteisesti etkotequilaa.
• 3 lainatut paperit jäivät baarin ovelle.
• etkopaikan kylpyammeesta tippui kylkipaneeli.
• viimeiset lähtivät kotiin 01:00.
• riitelin poikaystävän kanssa koko bussimatkan Turusta Naantaliin puhelimessa.
• seurauksena oli kaikille aivan käsittämätön darra, ja seuraavana päivänä piti esiintyä seuran joululuistelussa. Yritimme kaikki hengittää vain sisäänpäin, ja olla oksentamatta jäälle.

Tänään näen näitä samaisia ihania naisia monen vuoden tauon jälkeen. Ollaan aikoinamme kulutettu  samoja pukukoppeja, samoja jäähalleja, samoja koulunpenkkejä. Laulettu kisamatkalla bussissa Frendeistä tuttua Smelly cat -biisiä, taputettu refleksinomaisesti Frendien tunnaribiisissä (ja aina joku mokasi), naurettu, itketty pettymyksiä, juostu oksennus kurkussa rappusia, ommeltu paljetteja, laitettu tukkaan kookoksen hajuista hiusvoidetta, naurettu vähän lisää, syöty sisupastilleja ennen jäälle menoa, kiroiltu jäällä kun hampaan  välissä on sisua, oltu toistemme tukena ja parhaina ystävinä.

Nähdään naiset illalla ja nauretaan itsemme tärviölle! Tänään Swingahtaa!

Triviatieto: Ylläolevassa kuvassa olen 18. Puku, joka on päälläni, on kokoa M. Kun puku alunperin hankittiin, olin 14. Silloin sain puvun kokoa L. Tuosta puvusta on revitty huumoria, ja se oli kaikille niin pieni, että oli todella vaikea seistä selkä suorana. Tumman sininen helma on ommeltu jälkikäteen, koska puvun alkuperäinen helma oli kaikille aivan liian lyhyt (suorana seistessä näky oli suorastaan hävytön. Pun intended.)