Kuolemanpelkoa, nähtävyyksiä, hampurilaisia ja rappusia: Köpis (osa 1)

Kööpenhaminasta on palattu takaisin kotiin ja arkirutiineihin. Tai siis lomarutiineihin, eli siihen että notkutaan sohvalla ja mietitään että pitäisi mennä lenkille ja että ei pitäisi syyä herkkuja liikaa. Lomalla nimittäin heitän romukoppaan kaikki normaalit periaatteet ruuan suhteen. Jos huvittaa syyä kaksi hampurilaista päivässä, tai juoda kalja aamupäivällä, niin sitten tehdään niin. Olen tällainen ”ulkomaisia kaloreita ei lasketa” -tyyppinen ihminen. Yritän tässä nyt vain etukäteen selittää, miksi puolet mun matkakuvista liittyy hampurilaisiin ja kaljaan. Mutta tässä postauksessa puhutaankin nyt nähtävyyksistä. Ja niitähän riitti. Etukäteen saatiin kamalan paljon hyviä vinkkejä, joista osa ihan toteutettiinkin. Ja osa unohtui, ja osaa ei vaan ehditty.

Paras tapa nähdä kaupunkia on todellakin se pyörien vuokraaminen. Lauantaiaamulla marssittiin pyörävuokraamoon ottamaan fillarit alle, jotta kaupungin ihmettely voi alkaa todenteolla. Pyörät otettiin paikasta Rent a bike CPH. Pyörät, valot ja vakuutus 🙂

Kööpenhaminassa on helppo pyöräillä. Pyörätietä löytyy yli 300 kilsaa, pyöräilijöille on omat liikennevalonsa ja pyörätelineitä löytyy suuret määrät. Pyöränvuokrausputiikkeja on valtavat määrät, ylläolevan kuvan punaiset Jopot ovat Baisikeli-firmasta ja hengailivat meidän hotellin edessä parina päivänä. En osaa suositella mitään erityistä firmaa, mistä kannattaa pyörä ottaa, me tutkailtiin vain visitcopenhagen-sivustolta vaihtoehtoja ja napattiin sieltä liike joka oli lähinnä hotellia. 

Heti lauantaiaamuna suunnistettiin Islands bryggen kautta Amagerfaelledin alueelle Amageriin. Tosin, ei tiedetty mennessä mihin oltiin menossa, mutta seurattiin vaan rantaviivaa ja mentiin mihin lystättiin. Amagerfaelledista löytyi myös ”mäki”. Ainakin siellä oli tyyppejä tekemässä mäkivetoja (ja me ottamassa tyhmiä kuvia). Mäen korkeudesta perspektiiviä antanee se fakta, että kuvaaja joutui menemään vähän kyykkyyn että kaupungin silhuetti saatiin rajattua pois kuvasta.

Koska fillarilla pääsi (ja fillarointi Köpiksessä on oikeasti huisin kivaa, koska on ne pyöräkaistat ja joka paikkaan pääsee helposti eikä ole isoja mäkiäkään), niin pienen välipalan jälkeen jatkettiin matkaa päämäärättömästi eteenpäin. Ja yhtäkkiä tupsahdettiin sinne Pieni Merenneito -patsaan hoodeille. 

Tältä se tytsä näytti. Ja tältä se paikka oikeasti näytti:

Seuraava näkemiskohde olikin sitten Christiania. Jossa ei (niitä jännimpiä paikkoja) saa kuvata. Huumeet ovat siellä(kin) laittomia, joten ohjeeksi Green light districtille annetaan Don’t run, have fun, no photos. Mutta menkää itse sinne tutkailemaan, miksi kuvia ei saa ottaa :)

Ekana päivänä onnistuttiin pyöräilemään noin 20 kilsaa ja kävelemään noin 10km. Joten ei ehkä ihme, että se hotellin neljänteen kerrokseen kiipeäminen ollut aina ihan niin kiinnostavaa… 

Nähtävyyksien listaamisessa ei sovi unohtaa eläintarhaa! Huolimatta siitä, että niillä ei ollut vompatteja (pistin meiliä menemään aiemmin kesällä ja kysyin asiaa koska en halunnut pettyä etsiessäni niitä), niin olin erityistyytyväinen. Nimittäin eläintarhassa oli kauheasti poikasia eri elukoilla. Ja noh, eläinlapset on vaan ihania. Miinusta ehkä vain siitä, että olivat rakentaneet sen eläintarhan kylän suurimman mäen päälle (joten sitä sitten joutui polkemaan hikipäässä).

Nähtävyyksiä Kööpenhaminassa riittää, ja kaikkea ei ehditty kiertämään, mutta jotain sentään. Seuraava postaus käsittelee lempiaihettani, eli hampurilaisia. Jätetään se kuolemanpelko viimeiseksi :)