Kuolemanpelkoa, nähtävyyksiä, hampurilaisia ja rappusia: Köpis (osa 2)

Kööpenhamina on kyllä melkoinen hampurilaistaivas. Vinkeistä huolimatta ei käyty kauppahalleissa eikä smörrebrödeillä, mutta siitä huolimatta syötiin erinomaisesti. Ja paljon. 

Cafe Mandela – Onkel Dannys Plads 9

Cafe Mandela löytyi ihan naapurista, kun ekana iltana lähdettiin tutkailemaan Halmtorvetin aluetta että saiskohan täältä jotain syöminkiä. Ja löytyihän sitä. 

Tanskalainen sohvasurffarituttu vinkkasi paikasta, joka oli pieni, tunnelmallinen ja joka on sisustettu raitiovaunuksi:

Sporvejen – Gråbrødretorv 17

Tori sijaitsi pikkuisen Strøgetista syrjään, ja siellä oli paljon muitakin ruokapaikkoja. Erityiskiitokset tälle paikalle pekonista, joka kruunasi koko purilaisen.

Halifax – Larsbjørnsstræde 9

Halifax tuli eteen kun haahuiltiin ympäriinsä ilman erityistä päämäärää. Usein se haahuilu onkin ihan paras tapa löytää hyviä paikkoja. Tuolla samalla kadulla oli erinnäisiä kirpputoreja, vintageliikkeitä ja designputiikkeja, että jos joku sielläpäin pyörii niin kantsii poiketa Halifaxiin.

Purilainen oli niin hyvä että saitte vain tyhjän lautasen. Paikasta saa myös vegaanille kelpaavan purkerin, että sinne siis jos sellaista mielii.

Nimettömäksi jäänyt lounaspaikka – Christianshavn kanaalin ja Strandgaden risteyksessä

Jossain vaiheessa seikkailuja kun oltiin tulossa Christianiasta poispäin, iski hiuko. Ja kuin pyynnöstä, osui vastaan lounasta tarjoava mesta. Erityismukava rouva tuli terassille kertoilemaan ruokavaihtoehdoista, ja päädyttiin ottamaan listalta jotain missä edessä luki Danish. Danish meatballs olikin siis kalapullia. 

Erityisbonarina annokseen kuuluneet perunat olivat sinisiä!

Cafe Apropos – Halmtorvet 12

Lähtöaamuna käytiin lähikahvilassa brunssilla. Ihan vaan, koska edellisenä iltana oltiin huomattu että sieltä saa mies- tai naisbrunssin. Tai toisin sanoen, miehille makkaraa ja wingsejä tai naisille niiden sijaan pannaria. Ja jugea, marjoja, hedelmiä, mysliä sun muuta molemmille.

Kööpenhamina on kyllä täynnä herkkuja. Ilmankos pyöräilevät siellä niin ahkerasti… Ja ne jätskit! Miksei meillä ole Ben&Jerry -jätskikioskeja häh?

Seuraava teksti olikin jotenkin ihan sopiva. Tosin, en oo ihan varma että sanottiinko mua just lihavaksi?

Uh. Tuli ihan nälkä kun muistelin noita herkkuja. Seuraavassa matkapostauksessa luvassa sitä kuolemanpelkoa.