Kuolemanpelkoa, nähtävyyksiä, hampurilaisia ja rappusia: Köpis (osa 3)

Viimeisenä osiona reissusta päästäänkin siihen kuolemanpelko-aiheeseen. Johon vähän liittyy myöskin ne rappuset. Aloitetaan lievimmästä päästä, eli hotellista. Keskimäärin mä en ole pihi ihminen, mutta aina välillä tulee sellaisia ”no jos nyt vähän tästä pihistäis”-hetkiä. Yleensä kun pitää maksaa jotain kerralla kallista. Kuten hotellimajoitus. Otettiin huone lyhyen googlettelun jälkeen ja valintakriteereinä oli lähinnä sijainti keskustan tienoilla ja hinta. Pallottelin useamman saman hintaluokan hotellin välillä, ja lopulta päädyin valitsemaan Hotel Sagan. Kaksi tähteä, perussiisti ulkonäkö ja aamupala olivat ihan riittävät perusteet. Ja oltiin ihan ookoo sen kanssa, että vessa ja suihku löytyivät käytävältä, eivät huoneesta. Parempi tämä kuin se mitä yksi naapureistani juuri eilen kertoi. Heidän hotellissaan Amsterdamissa wc-pönttö oli keskellä huonetta. Ilman mitään seiniä tai näkösuojia. Mutta niin.

Jännitysefektiä hotellin sisältä ei varsinaisesti siis aiheutunut, enemmänkin kyse oli siitä hotellin sijainnista. Kaksi korttelia poliisiasemasta, kortteli rautatieasemasta. Opaskirjojen mukaan jännää hipsterialuetta, Vesterbrota. Sellaista ”tämä asuinalue on vielä aika halpa, mutta jo muodissa eli kohta kallis”. Monen monta hotellia tarjolla, ja myöskin pornokauppoja, seksibaareja sekä kodittomien majapaikka. Tämähän tarkoitti että kadulla hengaili illan pimetessä juoppoja, narkkareita, turisteja ja hipstereitä. Kuolemanpelkoa ei aiheutunut, mutta tuskaa aiheutti talon ylimpään kerrokseen kiipeily huoneelle palattaessa. Maisemat olivat kyllä ihan jees:

Huomatkaa kuvassa näkyvä Tivolin vekotin. Siinä näkyvät ketjuissa roikkuvat pisteet ovat kahden hengen keinuja. Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan. Siihen kuolemanpelkoon. Koska mikään ei ole niin kivaa kuin jäätävä pelko, ekana iltana mentiin sitten tuohon vekottimeen. Maisemat olivat komeat, mutta voi jessus että pelotti. 

Sama vekotin alhaalta päin. Uhhuh. Jokin fetissi noilla tanskalaisilla tuntui olevan erilaisiin torneihin ja korkeisiin rakennuksiin. Ehkä siksi että maantaso on niin tasaista, niin jotain iloa saa sitten rakentamalla tornin. Olivat nimittäin rakentaneet tällaisen kirkonkin:

Tuo spiraalijuttu tornin huipulla? No sinne sai kiivetä. Ja mehän kiivettiin. Kun astui tornin sisäpuolelta tuolle ”kattotasanteelle”, oli erityiskiva ylläri että se tasanne vietti alaspäin. Jos vielä ei ollut paniikki ja kammo, niin nyt oli. Mutta ei muuta kun ylöspäin. Jossain kohtaa tuli vain stoppi että nyt en enää vaan pysty kiipeämään enempää. Siitä kohtaa maailma näytti tältä:

Ja siis mikä parasta, tornista näki Ruotsiin asti:

Jessus oikeasti. Mikä tanskalaisia vaivaa? Vai ihanko vaan haluavat säikytellä turistit hengiltä, kun ovat ensin saaneet ne henkihieveriin rappusissa (johon btw tyhmät turistit vielä maksoivat ihan itse)? Ihailtavaa nokkeluutta täytyy myöntää. Luultavasti yksi puuha, joka olisi aiheuttanut itselleni sydänkohtauksen lisäksi paniikin, jäi meiltä tekemättä. Harmi, sillä kanaaleissa melonta näytti kyllä kivalta.

Sattuipa niinkin, että kun hengailtiin Strögetillä tutkailemassa putiikkeja, keskustassa oli samaan aikaan pommiuhka. Mistä me ei tiedetty mitään. Me vaan katseltiin (ja yritettiin seurata) näitä tyyppejä:

Soittajien perässä seurasi liuta asetta kantavia tyyppejä, sekä poliisiauto. Ei jaksettu juosta noiden perässä kävelykatua pidemmälle, joten koskaan ei selvinnyt mihin nää oli menossa. Vai oliko tämäkin joku tanskalaisten turistienkiusaamisjuoni? Kuumana päivänä saadaan turistit juoksemaan keskustasta Nyhavniin ja ties minne? Tietääkö joku?

Ehkä tästä tulee vielä yksi postaus, joka sisältää lähinnä hassuttelu-, ehehehe-, ja vitsitolihienoa-kuvia. Ehkä. Ainakin toi soittajakuva kuuluisi myös sinne, miten jonkun kaupan nimi on ”Illum”, eheheheh. Kyllä on kivaa kun  on 12-vuotiaan pojan huumorintajua :D