Laihdutusjoogaa, eli kuinka ottaa itseään niskasta

Käsi ylös kaikki te, jotka olette joskus olleet laihdutuskuurilla.

_o/

Sitten käsi ylös kaikki te, jotka olette repsahtaneet kyseiseltä laihdutuskuurilta sivupoluille?

_o/

Ja vielä käsi ylös kaikki te, jotka olette ajatelleet että ”no nyt otan itseäni niskasta kiinni sitten”?

_o/

Itseään niskasta kiinni ottaminen, mikä mielenkiintoinen konsepti. Oikeastihan homma menee niin että ei ole mitään dieettejä eikä mitään ruokavalioita eikä mitään laihdutuskuureja. Syödään perusterveellisesti, liikutaan, ja kulutetaan enemmän mitä otetaan ravintoa sisään. Tadaa, tuloksia tulee. Ei nyt mennä siihen kun kehonrakennushommissa dieetataan tai kun halutaan kasvattaa lihasmassaa. Pysytään nyt tässä laihdutusjoogassa.

Miksi se on niin vaikeaa syödä perusterveellistä ruokaa? Heitellessäni paistopussiin pakastekasviksia, marinoimatonta kananrintaa ja perunasipulisekoitusta pohdin tuota. Se kun oli 10 kertaa helpompaa kuin pakastepitsan tai oikean pitsan hakeminen. Ja silti sitä sitten aina pohtii että voivoi kun on vaivalloista tehdä ihan itse. No ei ole. Se on vaan tylsää ja kunnollista. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mielummin söisin päivästä toiseen suklaata ja sipsejä ja ranskalaisia ja hampurilaisia. Mutta kun se ei nyt vaan ole hyväksi minulle se. Lienee kuitenkin hyväksi itselle syödä siten että myös kroppa pysyy kunnossa. Pysyn täällä sitten pidempään lastenlasten riesana, hähä!

Siihen itseään niskasta kiinni ottamiseen kun liittyy aina se, että kun se ote lipsahtaa. Lähdetään noudattamaan itselle liian tiukkaa liikuntaohjelmaa, rajoitetaan omaa syömistä liikaa. Ja sitten tulee se hetki kun ote lipsahtaa ja tulee rysähdettyä maahan. Ja taas maanantaina mennään taas laihdutusjoogan pariin. Toiset tekevät ryhtiliikkeen kolmesti vuodessa: ennen pikkujoulukautta, uuden vuoden jälkeen ja siinä wapun tienoilla (salilla käy tällä hetkellä enemmän ihmisiä kuin normaalisti, sama juttu kuin tammikuussa ja ennen bikinikautta, mikä on muuten todella ärsyttävää kun ei meinaa sekaan mahtua), jotkut aloittavat aina ensi maanantaina. 

Minä huomasin kahden viikon sairastelun aikana käyttäväni ”ihan sama mä olen kipeä ja saan syödä mitä vaan erityisesti jos siinä on suklaata”-tekosyytä ihan koko ajan. Eikä se niin väliä. Laihdutusjoogan sijaan ajattelin jatkaa perusterveellistä ja liikunnallista arkea.

Terveisin nimimerkki Onkohan 15h/viikko ihan realistinen liikuntatavoite ja siis taidan sitten tykätä avokadosta ruisleivän päällä vaikka en olisi uskonut -79