Latua perkele! Ja havuja! Niitä kans!

Kävin tänään hakemassa äidiltä sukset lainaan. Vähän epäilytti koko hiihtoajatus, kun on jotenkin traumatisoitunut koko hiihtämisen suhteen. Muistan että oli kivaa hiihtää kun käytiin äitin kanssa, mutta hiihtoinnon vei kyllä täysin eräs ala-asteella koettu hiihtoreissu. Tarkoitus oli hiihtää Väskin saarelle, joka on siinä kivasti keskellä merta (kuten Naantalissa saaret usein on). Tämähän olisi voinut olla kivaakin, mutta kun meren jäällä ei ollut sillä kertaa lunta. Hiihdettiin sitten jäällä. Voin kertoa että pitoa oli aika vähänlaisesti. Hiihtointo jäi sinne jonnekkin merelle, ja tässä ehti noin 20 vuotta varmaan sitten mennäkin ennen uutta hiihtoyritystä. 

Asustus oli viimeisen päälle:

Siinä eteenpäin rämpiessäni mietin että ”What would Marja-Liisa do” ja alkoi vähän sujumaan se eteenpäin suksiminen. Mitään vauhdin ja hiihdon hurmaa tässä ei erityisesti koettu, mutta tulipahan hiihdettyä puolisen tuntia (ja kolme kilsaa). Sen verran oli kivaa että voisi jopa mennä toisenkin kerran. Mutta johonkin missä on vähemmän pelottavia alamäkiä.