Maailman paras bändi

Meistä jokaisella on sellainen oma suosikkibändi, joka vaan ei voi tehdä ikinä mitään väärin. Mulla se on Sigur Rós, tuo islantilainen post-rockin vähän sisäänpäinkääntynyt ja ujo bändi. Joka tekee häpeilemättömiä äänivallimahtipontisbiisejä ja soittaa kitaraa sellonjousella koska voi. En tiiä mikä siinä on, mutta joku tuossa musiikissa iskee.

Eilen olikin siis hieno päivä, kun olin noin kuuden tuhannen muun innokkaan kanssa katsomassa Helsingissä tuota keikkaa. Ja voi että. En edes lähde yrittämään sanoin kuvailua, joten saatte nyt pari huonohkoa kännykamerakuvaa ja yhden youtubevideon. Mutta ajatelkaa sitä omaa lempibändiänne ja millaista sen keikalla on niin pääsette varmasti samoihin fiiliksiin!

Keikan ”kruunasivat” tosin meidän edessämme istuneet meluisat islantilaiset. Teki kyllä mieli sanoa parikin kertaa että haltu kjafti, mutta en sitten jaksanut. Oli olennaisempaa keskittyä lavalta tulevaan musiikkiin! Siellä soi esimerkiksi tämä: