Museotreffit

Kesälomalla piti. No heti elokuussa piti. Ai mitä? No mennä Vapriikkiin katsomaan terrakottasotilaita. Tänään sitten saatiin aikaiseksi vihdoin, ja olihan ne nyt hienoja. Eniten mua aina museossa pysäyttää (vartijan lisäksi) se, että ne jutut on niin vanhoja. Niinkun yli 2000 vuotta vanhoja. Joku sellasen vaasinkin on tehnyt jotain ennen ajanlaskun alkua, käyttänyt sitä ja sitten se lopulta on päätynyt Vapriikkiin Tampereelle. Kertakaikkiaan ömeisink. 

Terrakottasotilaissa ei jotenkaan pää taivu käsittämään myös niitä mittasuhteita. Että jos tuolla oli pari, niin miltä näyttää kun ne kaikki on siinä silmien eessä. Ja onko niitä kaikkia edes löydetty? Ja kun se alue tuntuu isolta niin se keisarin oikea hauta on vielä isompi. Huhhuh. Kaikkea tätä piti mennä sulattelemaan vähän muihin Vapriikin näyttelyyn. Jari Kurrin 5 Stanley Cup -sormusta oli helpommin tajuttavissa. Ja kohtuu övereitäkin olivat.

Ja hei, Juti! -95 never forget. Never forget osastolle meni myös tuo Kaalimaankakara, joka mullakin oli. Muistan vieläkin miten älyttömän iloinen olin kun sain oman. Vaikka teinkin sille villalangasta lisää tukkaa. Jos joku ei ole vielä Vapriikissa käynyt, niin kannattaa käydä, ne muutkin näyttelyt ovat oikein mielenkiintoisia. (Ja alakerran kahvilassa oli hyviä suklaakeksejä.)

Museon jälkeen mentiinkin sitten oikein syömään parhausihmisen kanssa. Aateltiin että mennäänpäs testaamaan joku paikka, jossa ei ole koskaan oltu. Paikaksi valikoitu Inez. Sellainen tapas-paikka. Jonne pitäisi mennä kun ei ole älytön nälkä, maistelemaan vähän tapaksia. Eikä siis sillai että tilaa niin paljon vaihtoehtoja ettei ne meinaa mahtua pöydälle (sanottakoon nyt että ne pöydät olivat ihan liian pieniä, kun tarkoitus on tilata pöytään monta pientä lautasta) ja hotki kaikkea kauheaa vauhtia. Viini oli makoisaa, ruoka oli superia ja ehdottomasti mennään toistekin. Ehkä vaan käydään syömässä ensin pihvit jossain ja sitten jälkipalalle Ineziin. 

Ehkä se viini ja hyvät tapakset vähän sekoittivat päätä, mutta kun näin H&M:llä hatun jossa on korvat, se piti saada. Ja änkeä heti päähän. Mutta se on hieno! Niin hieno! Batman-hattu!

Ilme on edustava ja muikea, jos ei muuta. Jospa sitä ensi viikolla käyttäytyisi kuin oman ikäisensä kuuluu. Siihen asti hihitellään Batman-lakille!