Ne ihan omat häät

Blogia tänne Lilyyn aloittaessani olin aika varma, että kun yksin on jäänyt niin yksin jää. Siis yksin, tarkoittaen että hankin ne 100 kissaa, pari undulaattia ja muutaman vompatin ja olen se hullu kissaundulaattivompattinainen. Toisin kuitenkin kävi, pyytämättä (no ok, toivoin ihan pirusti koko ajan mutta ihan salaa vaan) ja yllättäen. Rakkaus löytyi lähempää kuin olisin voinut kuvitella ja kaikki on nyt vaan niin hyvin. Tekstiä paremmin hääpäivän fiiliksiä voi kuvata vain näyttämällä ne omasta mielestä tunnelmallisimmat valokuvat ja soitamalla repeatilla meidän häätanssia (kai se oli valssi, mutta ei me ehkä osattu sitä valssina tanssia). Olkaatten hyvät siis, kaikki tyypit jotka ovat jättäneet ikinä kommentteja, ja kaikki tyypit jotka olette näitä juttuja lukeneet.

Ensin se biisi. 

//www.youtube.com/embed/f22Tc_z8ffA

Ensin käytiin maistraatissa (nopeasti, oltiin valmiit itseasiassa 8 minuuttia ennen kun meidän aika edes oli). Siitä suunnistettiin syömään Saludiin (jossa talo tarjosi skumpat, aika jee yllätys oli se) ja ruokaähkyn jälkeen tultiin omalle pihalle kilistämään kavereitten kanssa maljoja ja syömään munkkeja. Kuvat otti Sakari Karipuro.

Kilistelyiden, halausten ja muiden jälkeen lähdettiin kohti kesän parhaita festareita, joihin festareiden järjestäjä ystävällisesti upotti (suurimmalta määrältä muita osallistujia salaa) meidän pienen hääjuhlan. Rannassa soitti bändi (tuota Samaen biisiä), ja toivon todella että en ollut ainoa jolla oli silmännurkassa kyyneliä. Nämä seuraavat kuvat otti Paavo Tawast.

Parempia juhlia ei olisi voinut olla. Kaikki ystävät lähellä.