Nettideitit – naisten karkkikauppa
Minähän en normaalissa arjessa oikein tapaa mitään unelmien poikamiehiä. Tai vaikka tapaisinkin, niin en tasan menisi juttelemaan (paitsi ehkä viiden promillen humalassa, ja silloinkin en olisi varma että kummalle niistä identtisistä miehistä juttelisin), joten voitte kuvitella miten hyvin mulla toimii nämä miesten tapaamisasiat.
Nettideitti, siellä on paljon väkeä, senkun vain rustaa ilmoituksen ja alkaa odottelemaan prinssi Hurmaavan saapumista. Yea rait. Ootteko koskaan koittaneet itse? Mä olen, kahdesti aiemmin. Ja voi veljet. Sanotaanko että niiden yrityksien jälkeen olo oli epätoivoinen ja ystävät joutuivat lohduttamaan.
Mutta periaatteessahan nettideitti on vähän niinkuin karkkikauppa. Voit joko etsiä juuri sentilleen ja kilomäärälleen sopivaa ulkokuorta aina silmistä lähtien, voit etsiä ilmoitusta joka saa mielenkiinnon heräämään ja niin edelleen. Pakko silti myöntää, että en kyllä itse ehkä ensimmäisenä menisi selittämään että ”joo me tavattiin nettideittien kautta”. Niissä kun vieläkin on vähän sellanen ”ai sä et baarista pysty ketään pokaan” -fiilis. Myöntäkää pois, ajattelette kuitenkin sillai.
Mua pelottaa koko nettideittikonsepti. Miten ihmisestä voi saada kahvin aikana millaisenkaan käsityksen, kun itseä jännittää niin ettei ole yhtään oma itsensä ja on aika turvallista olettaa että se toinekaan ei ole ihan oma itsensä? Pitäisikö käydä sitten vaan suosista kaksilla treffeillä? Mitä jos sen toisen naama ei miellytä yhtään? Voiko sen sanoa suoraan vai miten sen sillai nätisti ilmoittaisi ettei toiselle tule paha mieli? Mä en ainakaan halua kuulla mitään tuollaista, saa keksiä vapaasti jonkun muun (teko)syyn ettei mulle tule paha mieli.
En viitsi edes aloittaa valittamaan miten kehnoja profiileja ihmiset itsestään tekevät. Miksi ei voi laittaa kuvaa? Heti epäilyttää että puuttuuko siltä pää vai onko sillä ihmisellä kolme kättä vai mitä? Ja sitten vähän hävettää epäilyt. Ja kun hetken aikaa on viestejä saanut, alkaa harmittamaan todella paljon kaikki ne ”etsin salaista rakastajaa” viestit. Miksi miksi miksi? Miehet hei, ei niin vaan tehdä. Paitsi jos puoliso antaa luvan.
Enkä oikeasti viitsis enää jaksaa yhtään pervoa ”mennäänkö paneen saat kunnon kyydit” viestiä. Voitteko hyvät lukijat kertoa kaikille miespuolisille ystävillenne, jotka nettideittaavat, että se vaan ei iske naisiin sellainen pervoilu. Ehkä jos naisen ilmoituksessa sanotaan että ”haluan vain panoja” niin siinä tapauksessa. Mutta ei muuten. Ihan oikeasti. Ei se baarissakaan ole paras lähestymistapa se päällekäyminen.
Tavallaan sitä voisi vain valita kuin karkkikaupasta, mutta tavallaan sitä funtsii olevansa itsekin sitten siellä karkkihyllyssä. Että kun on vähän hapan, kirpeä ja kova karkki, niin valkkaako joku eikä sitten heitä pois?
kuvat: weheartit.com