Niin minä taas mieleni pahoitin 1/7
Me varsinaissuomalaiset olemme tunnettuja erityislaatuisesta negatiivisuudestamme. Otetaanpa lyhyt esimerkki heti alkuun:
– Ei sulla olis vitosta lainata?
– No ei kyllä oo.
– Ei se mitään, niin mä vähä ajattelinki katos.
Esimerkissämme pintapuolisesti voisi kuvitella kyseen olevan pessimismistä tahi negatiivisuudesta, mutta oikeasti kyse on vain mielensäpahoittamisen välttämisestä puolin ja toisin. Nähkääs, henkilö joka haluaisi vitosen lainata, varautuu jo ensimmäisessä kysymyksessään siihen, että vitosta ei hanskaan tipu. Samalla hän myös antaa mahdollisuuden ystävälleen kieltäytyä ilman vaaraa, että pahoittaisi toisen mielen.
Lilyssä on näemmä menossa hyvänmielenviikko, jonka vastapainoksi ajattelin aloittaa mielensäpahoittamisenviikon. (Tähän viikkoon ei vain ole tarjolla minkään näköisiä kilpailuja, sillä niissä on tietenkin mielensäpahoittamisen vaara kun ei voita mitään vaikka jokaiseen osallistuu. Krhm.). Kilpailun sijaan voitte vaikka lähettää minulle lahjoja.
Aloitetaas:
Niin minä mieleni taas pahoitin, kun en tajunnut tätäkään teemaviikkoa aloittaa maanantaina.
