Nöyryyttä opettelemassa

Jokaisen elämässä tulee heti, jolloin on syytä opetella hieman nöyryyttä. Mun elämässä se oli kyllä tänään hiihtoladulla. Mikä ihme siinä on että vaikka kuinka kuvittelet meneväsi edes säällistä vauhtia, niin oikealta ja vasemmalta menee mummoa ohi niin että tekarit vaan loksuu? Mummot, nuo arjen sankarit!

Ei auta vaikka on oikeen tecnoproultrasukset jalassa, sunnuntaihiihtelijä vauhdilla mennään. Mummojen latuja tukkimassa 🙂

Onhan se nyt kuitenkin jollain tavalla kivaa hiihdellä menemään (välillä kuolemanpelkoa kokien kun alamäen jälkeen onkin mutka ja hiihtotekniikka soveltuu lähinnä vaan suoralle ladulle) kun on lunta ja pari astetta pakkasta ja autolla odottaa termarissa kuuma mehu. Ei sillä että hiihto olisi jotenkin oma lempparilaji, mutta näin talvisaikaan tulee oltua vähän liian vähän pihalla, ja jäätikköjuoksu ei vieläkään ole mitenkään erityisen miellyttävä laji sekään. Että jos vaikka käy välillä vähän sivakoimassa, ei se tarkoita vielä että olisi jotenkin hullu, vinksahtanut tai keski-ikäinen?