One does simply walk to Mordor

Yleensä lähinnä vaan ottaa päähän äärettömästi, kun lenssu iskee. Tällä kertaa asiat olivat vähän paremmin, sillä normaalin viikonlopun urheiluohjelman sijaan (pe sali, la pump + lenkki, su sali+jää) otin suunnan kohti Helsinkiä.

Perjantaina oli ohjelmassa hengailua ja iloittelua pääkaupungin humussa (osa 1), lauantaina kaverin tuparit ja hassuttelua pääkaupungin humussa (osa 2). Majoittumisen jälkeen valmisteltiin tuparilahjaa, ja testattiin että se varmasti sopii.

Istuvuus oli hyvä, ja ohjeiden mukaan hitsauskypärä sopii ”lähes kaikkeen hitsaamiseen”. Epäselväksi jäi, että mihin se sitten oikeasti käy.

Helsingissä on kuulkaa hauskoja ja iloisia baarien nimiä. Iloisen sian kautta siirryttiin Hilpeään haukeen, ja odotin koko ajan että onko seuraava mesta sitten Hysteerisen hauska hirvi tai joku muu vastaava. (Ei ollut.)

Lauantaipäivä potkittiin käytiin lähiöpitsalla ja turistikuvien ottamisella.

Maalaiset kaupungissa ja sitä rataa? (Edit: kuvassa ei tapahdu mitään kylttiä häpäisevää toimintaa, vaikka näin jälkikäteen katsottuna siltä epäilyttävästi näyttääkin. Eegh.)

Illemmalla jätin kaverit pääkaupungin humuun ja suuntasin itse vähän parempien ihmisten Alepan kautta nukkumaan jo ennen kymmentä. Vanhuus, here I come. Yksi yö vähillä unilla ja toista ei pysty enää millään. Vaikka lauantaina otettiin kollektiiviset päiväunetkin, niin ei. Väsytti vaan.

Siinä vaiheessa kun ”Fartgupp” aiheuttaa kikatirsk-kohtauksen, on parempi hypätä autoon ja suunnata takaisin Tampereelle. Pojat olivat huomattavan paljon hiljaisempia palatessa kuin mennessä, tosin syy saattoi olla siinäkin että kotimatkalla ei pelattu silta-peliä. Peli on yksinkertainen, joka sillan kohdalla otetaan huikka. Tiesittekö, että Tampere – Helsinki välillä siltoja on ns. hiton paljon? Muistuttakaa että seuraavalla kuskireissullani en yllytä matkustajia pelaamaan tuota peliä.