Täällä on ollut puhetta niistä uusista harrastuksissa ja siitä, miten syksyn tullessa niitä pitää haalia. Viikon mittainen nuhayskäkuume vähän on hillinnut menoa treenirintamalla (ja vaarantanut tehokkaasti myös viikon päästä olevan puolimaratonin mutta siitä myöhemmin), mutta tänään pääsin taas vähän hikoilun makuun. Aamupäivällä suunnistin balettiin. Joo, ihan oikeasti. Ei sentään oltu siellä tutuissa, valkoisissa sukkahousuissa ja noin, mutta kyllä siellä väännettiin plieet ja releveet ja muut joiden nimiä en osaa kirjoittaa oikein myöskään. Hauskasti lähes koko tunnin ärsytti kun ei osannut pitää käsiä nätisti ja kun ei muistanut pitää sitä supernättiä balettiryhtiä. Mutta ehkä sitten ens viikolla harmittaa vain 3/4 tunnista.

Iltapäivästä oli vuorossa kauan odotettu telinevoimistelu. Tosin voi olla että alkeisryhmä on mulle vähän turhan hard core, jos tää sama meno jatkuu. Alkuverkkassa tehtiin jo käsilläseisontaa ja kärrynpyöriä, eikä osaa niitä. Joku voisi opettaa mulle ensin kuperkeikan 😀 Mutta katsotaan nyt, ensi viikolla paikalla pitäisi olla ryhmän oikea ohjaaja sijaisten sijaan. Opin myös että mulla on lyhyet kädet. Nimittäin kun tekee neulansilmää, niin mulla ottaa persus kiinni rekkitankoon vaikka miten roikkuu kädet suorana. Tarkoittaako tää että kantsis syyä vähemmän että persus pienenis? 😀 Ehkä elän siinä harhassa että mulla on vaan lyhyet kädet. Vähän sama selitys kuin ”isot luut”. 

Illalla piti jättää hyvästit myös kesälle. Särkänniemi sulki ovensa tältä kesältä, ja järjesti sen kunniaksi (ihan liian lyhyen) ilotulituksen. Oli kuitenkin kiva istua järven rannalla ja nauttia lämpimästä illasta.

Kiitoksia kesä 2013, olit kiva . Ehkä vähän helteisempi olisit voinut olla, mutta muuten kiitosta vaan kovasti. Hääkelit olivat erityishyvät, joten erityiskiitos niistä.