Kööpenhamina on kyllä melkoinen hampurilaistaivas. Vinkeistä huolimatta ei käyty kauppahalleissa eikä smörrebrödeillä, mutta siitä huolimatta syötiin erinomaisesti. Ja paljon. 

Cafe Mandela – Onkel Dannys Plads 9

Cafe Mandela löytyi ihan naapurista, kun ekana iltana lähdettiin tutkailemaan Halmtorvetin aluetta että saiskohan täältä jotain syöminkiä. Ja löytyihän sitä. 

Tanskalainen sohvasurffarituttu vinkkasi paikasta, joka oli pieni, tunnelmallinen ja joka on sisustettu raitiovaunuksi:

Sporvejen – Gråbrødretorv 17

Tori sijaitsi pikkuisen Strøgetista syrjään, ja siellä oli paljon muitakin ruokapaikkoja. Erityiskiitokset tälle paikalle pekonista, joka kruunasi koko purilaisen.

Halifax – Larsbjørnsstræde 9

Halifax tuli eteen kun haahuiltiin ympäriinsä ilman erityistä päämäärää. Usein se haahuilu onkin ihan paras tapa löytää hyviä paikkoja. Tuolla samalla kadulla oli erinnäisiä kirpputoreja, vintageliikkeitä ja designputiikkeja, että jos joku sielläpäin pyörii niin kantsii poiketa Halifaxiin.

Purilainen oli niin hyvä että saitte vain tyhjän lautasen. Paikasta saa myös vegaanille kelpaavan purkerin, että sinne siis jos sellaista mielii.

Nimettömäksi jäänyt lounaspaikka – Christianshavn kanaalin ja Strandgaden risteyksessä

Jossain vaiheessa seikkailuja kun oltiin tulossa Christianiasta poispäin, iski hiuko. Ja kuin pyynnöstä, osui vastaan lounasta tarjoava mesta. Erityismukava rouva tuli terassille kertoilemaan ruokavaihtoehdoista, ja päädyttiin ottamaan listalta jotain missä edessä luki Danish. Danish meatballs olikin siis kalapullia. 

Erityisbonarina annokseen kuuluneet perunat olivat sinisiä!

Cafe Apropos – Halmtorvet 12

Lähtöaamuna käytiin lähikahvilassa brunssilla. Ihan vaan, koska edellisenä iltana oltiin huomattu että sieltä saa mies- tai naisbrunssin. Tai toisin sanoen, miehille makkaraa ja wingsejä tai naisille niiden sijaan pannaria. Ja jugea, marjoja, hedelmiä, mysliä sun muuta molemmille.

Kööpenhamina on kyllä täynnä herkkuja. Ilmankos pyöräilevät siellä niin ahkerasti… Ja ne jätskit! Miksei meillä ole Ben&Jerry -jätskikioskeja häh?

Seuraava teksti olikin jotenkin ihan sopiva. Tosin, en oo ihan varma että sanottiinko mua just lihavaksi?

Uh. Tuli ihan nälkä kun muistelin noita herkkuja. Seuraavassa matkapostauksessa luvassa sitä kuolemanpelkoa.

Kööpenhaminasta on palattu takaisin kotiin ja arkirutiineihin. Tai siis lomarutiineihin, eli siihen että notkutaan sohvalla ja mietitään että pitäisi mennä lenkille ja että ei pitäisi syyä herkkuja liikaa. Lomalla nimittäin heitän romukoppaan kaikki normaalit periaatteet ruuan suhteen. Jos huvittaa syyä kaksi hampurilaista päivässä, tai juoda kalja aamupäivällä, niin sitten tehdään niin. Olen tällainen ”ulkomaisia kaloreita ei lasketa” -tyyppinen ihminen. Yritän tässä nyt vain etukäteen selittää, miksi puolet mun matkakuvista liittyy hampurilaisiin ja kaljaan. Mutta tässä postauksessa puhutaankin nyt nähtävyyksistä. Ja niitähän riitti. Etukäteen saatiin kamalan paljon hyviä vinkkejä, joista osa ihan toteutettiinkin. Ja osa unohtui, ja osaa ei vaan ehditty.

Paras tapa nähdä kaupunkia on todellakin se pyörien vuokraaminen. Lauantaiaamulla marssittiin pyörävuokraamoon ottamaan fillarit alle, jotta kaupungin ihmettely voi alkaa todenteolla. Pyörät otettiin paikasta Rent a bike CPH. Pyörät, valot ja vakuutus 🙂

Kööpenhaminassa on helppo pyöräillä. Pyörätietä löytyy yli 300 kilsaa, pyöräilijöille on omat liikennevalonsa ja pyörätelineitä löytyy suuret määrät. Pyöränvuokrausputiikkeja on valtavat määrät, ylläolevan kuvan punaiset Jopot ovat Baisikeli-firmasta ja hengailivat meidän hotellin edessä parina päivänä. En osaa suositella mitään erityistä firmaa, mistä kannattaa pyörä ottaa, me tutkailtiin vain visitcopenhagen-sivustolta vaihtoehtoja ja napattiin sieltä liike joka oli lähinnä hotellia. 

Heti lauantaiaamuna suunnistettiin Islands bryggen kautta Amagerfaelledin alueelle Amageriin. Tosin, ei tiedetty mennessä mihin oltiin menossa, mutta seurattiin vaan rantaviivaa ja mentiin mihin lystättiin. Amagerfaelledista löytyi myös ”mäki”. Ainakin siellä oli tyyppejä tekemässä mäkivetoja (ja me ottamassa tyhmiä kuvia). Mäen korkeudesta perspektiiviä antanee se fakta, että kuvaaja joutui menemään vähän kyykkyyn että kaupungin silhuetti saatiin rajattua pois kuvasta.

Koska fillarilla pääsi (ja fillarointi Köpiksessä on oikeasti huisin kivaa, koska on ne pyöräkaistat ja joka paikkaan pääsee helposti eikä ole isoja mäkiäkään), niin pienen välipalan jälkeen jatkettiin matkaa päämäärättömästi eteenpäin. Ja yhtäkkiä tupsahdettiin sinne Pieni Merenneito -patsaan hoodeille. 

Tältä se tytsä näytti. Ja tältä se paikka oikeasti näytti:

Seuraava näkemiskohde olikin sitten Christiania. Jossa ei (niitä jännimpiä paikkoja) saa kuvata. Huumeet ovat siellä(kin) laittomia, joten ohjeeksi Green light districtille annetaan Don’t run, have fun, no photos. Mutta menkää itse sinne tutkailemaan, miksi kuvia ei saa ottaa 🙂

Ekana päivänä onnistuttiin pyöräilemään noin 20 kilsaa ja kävelemään noin 10km. Joten ei ehkä ihme, että se hotellin neljänteen kerrokseen kiipeäminen ollut aina ihan niin kiinnostavaa… 

Nähtävyyksien listaamisessa ei sovi unohtaa eläintarhaa! Huolimatta siitä, että niillä ei ollut vompatteja (pistin meiliä menemään aiemmin kesällä ja kysyin asiaa koska en halunnut pettyä etsiessäni niitä), niin olin erityistyytyväinen. Nimittäin eläintarhassa oli kauheasti poikasia eri elukoilla. Ja noh, eläinlapset on vaan ihania. Miinusta ehkä vain siitä, että olivat rakentaneet sen eläintarhan kylän suurimman mäen päälle (joten sitä sitten joutui polkemaan hikipäässä).

Nähtävyyksiä Kööpenhaminassa riittää, ja kaikkea ei ehditty kiertämään, mutta jotain sentään. Seuraava postaus käsittelee lempiaihettani, eli hampurilaisia. Jätetään se kuolemanpelko viimeiseksi 🙂