Tämän postauksen teko olikin hauskaa. Melkoinen aikamatka selata Facebookista omia päivityksiään, tulee mieleen kauheasti erilaisia juttuja mitkä olivat huippuja ja mitä kaikkea sitä tapahtuikaan. Kovinkin usein olin menossa kirkolle(tm), eli radalle. Olin ollut ominpäin vuodesta 2007 enemmän tai vähemmän, mutta ihan vielä ei tuskastuttanut koko tilanne. Kun oli niin kivaa. Töissä meni päivät, ja illat viiletin jäähallilta toiselle treenien perässä. Jos luistelua ei ollut luvassa, kävin BodyPumpissa tai Balancessa. Combat pelotti vähän, mutta kävin sielläkin.

Kävin maaliskuussa myös risteilemässä NääsPeksin porukalla. Silloin en tosin tiennyt että tuleva parhausmieskin oli matkassa jo mukana. Tuon risteilyn parasta antia olivat Tukholman päässä Erämessut. Todettiin kaverin kanssa että keskustan kaupat on niin nähty, ja tungimme itsemme Erämessuille suuntaavan Mikon matkaan. Mikko häipyi (ei niin yllättäen) omille teilleen kun perille päästiin (mää sain jotain pojalta ovella ilmaislipun, wohoo), ja vietin Aleksin kanssa melkoisen päivän messuilla. Jossain kohtaa bongattiin mahdollisuus jousiammuntaan, ja sinnehän sitten piti päästä. Seuraavin seurauksin:

Mustelmia, niitä vaan joka vuosi tulee, minkäs sille mahdat. Mustelmien lisäksi maaliskuussa jatkoin projektiani Face of the Day, jonka hienona tarkoituksena oli ottaa joka päivä kuva omasta naamasta. Kovin pitkäaikaista projektia tuosta ei tullut, mutta tuotokset ovat (enemmän ja vähemmän kauniit) vieläkin tallessa.

Maaliskuussa täytin myös 30, ja tajusin että ei mulla ole perhettä ja aviomiestä ennen kuin täytän ne pelottavat täydet vuodet. Mutta jostain syystä ihan vielä ei mikään paniikki iskenyt (oli se tulossa kuitenkin, ei siinä mitään). Mutta tämän aikuisuuden virallistavan syntymäpäivän johdosta otin muistoksi itsestäni oikein edustavan ja aikuisen kuvan. Ja myöskin todistaakseni, että osaan näyttää sammakolta tarpeen tullen. Juu never nou!

Maaliskuussa 2009 olin iloinen, että olin päässyt eroon noin kolmestakymmenestä kilosta läskiä, olin iloinen että olin vihdoin palannut takaisin liikunnanpariin ja olin iloinen että YT-neuvotteluista huolimatta mulla oli vielä töitä.

Huhtikuussa 2003 vietin opiskelijawappua. Neljättä sellaista. Ilman pienintäkään aikomusta valmistua. Pyörin erilaisissa opiskelijajutuissa innokkaasti, ja elämä oli aika kivaa. Rahaa ei juurikaan ollut, mutta mitäpä sillä väliä. Menojakaan ei sen kummemin ollut. Opinnot etenivät hitaasti, erityisesti matikka ja fysiikka tuottivat tuskia tällaiselle kukkaisteekkarille. Lukion lyhyt matikka ja yksi kurssi fysiikkaa kun eivät kovin hyvä pohja teknillisen yliopiston kursseille olleet. Olin kuitenkin jo löytänyt oman juttuni, mitä halusin opiskella. Mutta mihinkä minulla kiire olisi, valmiissa maailmassa. 

Asuin Tupsulassa, parhaassa opiskelija-asuntolassa, löysäili liikkumisen suhteen enkä kyllä pitänyt itsestäni lainkaan huolta. Fyysisesti siis. On yllättävän vaikea kertoa mitä oikeastaan tein 2003. Se oli sitä hämärää aikaa, joka sekoittuu kaikkiin muihin samanlaisiin ja yhtä hauskoihin vuosiin. 2004 olisi ehkä ollut helpompi, koska silloin olin yliopistomme ylioppilaskunnan hallituksessa. Mutta mennään nyt tällä 🙂 Se ainakin voidaan sanoa, että mitenkään tyylikäs en ollut. Mutta koska mää ny olisin ollutkaan…