Kuinka helppo sinut on syyllistää?

Kaupan kassalla, rahaa nostaessa, sosiaalisessa mediassa, omassa sähköpostissa. Meitä on niin helppo syyllistää. Tai minut ainakin saa todella helpolla syyllistyneeksi ihmisraunioksi.

”Meidän lapsi myy tällasia arpoja/kortteja/sukkia/keksejä leirikouluun/kilpailumatkaan/mikä ikinä, joka on sille tosi tärkee juttu koska se ei muuten pääse matkaan/minne ikinä. Ostatko?”

”Otto+lahjoitus vai vain Otto, hmmm. Haluanko olla tänään paha ihminen vai en?”

”Kutsutaan sut katsomaan tätä esitystä ilmaiseksi, mutta tässä on tilinumero jos haluat kannattaa kuitenkin.”

”Mikäänhän ei tietty maksa mitään, mutta jos siltä tuntuu niin kustannuksiin voit osallistua, tilinumero meilin lopussa.”

”Kivijalkakaupat kuolee jos niissä ei käydä, kai sää käyt?”

Syyllistäminen on vaan niin ärsyttävää. Tietty on ihmisiä jotka porskuttaa syyllistymättä, mutta sitten on tällasia kun minä jotka jäädään vähän ahdistumaan ja ärsyyntymään koko hommasta. Miten niin se on minusta kiinni pysyykö jonkun toinen bisnes auki vai ei? Eikö se ole sen bisneksen keksijän homma keksiä bisnes joka kiinnostaa ihmisiä? Miksi minun tarvii rahaa nostaessani omalta tililtä tuntea syyllisyyttä että en nyt antanut nälkäänäkeville euroa vaan meen sen setelini kanssa kioskille ostaan karkkia? Jos pyydetään johonkin ilmaiseksi, mutta annetaan tilinumero johon voi halutessaan maksaa, niin mulle tulee kriisi. Sellainen ”SANO NYT PERKELE SITTEN MITÄ MÄ TÄNNE TILILLE PISTÄN SUMMAKSI”-kriisi.

Voi olla että oon ainoa, voi olla että en. Kassoilla mua aina vähän hävettää jos siinä on keräyslipas enkä pistä sinne rahaa (ja kaupan kassalla työskennelleenä voin sanoa että moni ei pistä). Hävettää ja nolottaa jos en osta jonkun lapsen myymää joulukorttia vaikka en ees tarvis sellasta. Hävettää mennä katsomaan ilmaista esitystä jos siitä sitten kuitenkin olisi pitänyt maksaa. Mä taidan olla sellanen puhtaan omatunnon ostaja, kun keräyslippaaseen kilahtaa euro niin heti on vähän parempi mieli itelläkin. Mutta jotenkin haluaisin valita hyväntekeväisyyskohteeni muuten kuin syyllistymällä. Ei oo helppoa tämä, saisko vertaisapua kommenttiboksiin?

Puheenaiheet Raha Uutiset ja yhteiskunta

Vauvakuulumisia

Tytöt ovat kohta 5 kuukautta vanhoja, ja täällä on opittu vaikka mitä. Osataan kääntyä selältään mahalleen (ja todella, todella satunnaisesti mahaltaan selälleen). Osataan kääntyä puolittain siskon päälle ja kuolata määrissä. Osataan järsiä siskon kättä kun oma on ikävästi peiton alla piilossa. Osataan huutaa niin että oon vakavasti harkinnut Peltoreiden hankkimista. Osataan riemunkiljua niin että ”Peltorit radiolla” löytyvät jo googlehausta.

IMG_4823.jpg

Veuhka, alias Mökä-Iita. Kiljuu riemusta korvia särkevästi. Vetää kilarit välillä tyhjästä. Inhoaa heräämistä, mutta hymyilee kun vihdoin on hereillä. Kova höpöttäjä. Hekottaa paitaa vaihdettaessa tai pipoa päähän pistettäessä. Pituutta 61 cm ja painoa 6,1kg.

IMG_4730.jpg

Meuhka, alias Hassutti. Tykkää halauksista, ja tykkää halata. Tuijottaa siskoaan hämmentyneenä monta kertaa päivässä (luultavasti toivoo niitä Peltoreita myös). Rakastaa poskelle suukottelua, nukahtaa helposti ja hymyilee heti aamusta. Ja keskellä yötä. Pituutta 64cm ja painoa 7,4kg.

IMG_4819.jpg

”Äläs potki siskoa mahaan.”

”Älä järsi siskon nyrkkiä.”

”Älä vedä siskoa korvasta/tukasta/nenästä/poskesta.”

Luulen ettei oo ekaa kertaa kun noita käytetään.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe