Etkaisäänymuavarte

13.3.2013 sanumaria

Vitamiinia ja terveysvälipaloja

Kaivoin meileistä esille taas PTn kirjoittamat ruokailuohjeet. Kyllähän mä muistin että mitä niissä oli, mutta kun ne muffinsit ja irtokarkit vaan maistuivat paremmalta. Luultavasti söin liian vähän liikkumiseen nähden (kun siis en noudatellut mitään ohjeitani) ja sitten kroppa huuteli energiaa. Ja onhan se energia nyt hyvemmänmakuista Snickersin muodossa. No nyt sitten ei enää saa duunin kahvilasta Snickersiä (enkä toivonut niitä sinne lisää, tietyistä syistä), niin otin taas tavakseni roudata välipalaa kotoa mukaan. Täällä kun se välipala ostettuna on joko sitä suklaata tai sitten perussämpylä (jotka ei oo ees kovin hyviä), niin helpommalla pääsee kun ottaa mukaan.

Tänään välipalana appelsiini, pähkinöitä ja gojimarjoja. En ole mikään superfoodien ylin ystävä, mutta jostain syystä noi gojimarjat on hyviä. Parempia kuin rusinat. Syön rusinani mielummin viinirypälemuodossa! Ja pähkinät on vaan helppoja. Tai sanotaan niin että kun alkaa siinä kahdelta iltapäivällä natustelemaan eväitään (ruokarytmi, ruokarytmi) niin pähkinöiden natustelu on helpompaa palaverissa kuin sen rahkan lappaminen suuhun.

Naureskelin aamulla muutenkin kun mulla oli välipalan lisäksi vielä aamupalaleivätkin mukana. Täällä on tapana aloittaa päivä aamukahvilla työkavereiden kanssa, ja tarjolla on myös kananmunia, makkaraa ja puuroa. Keskiviikkoisin on riisipuuropäivä (yök en syö kun jouluna), joten piti väkästää omat aamupalaleivät. Harmi ettei niistä ole kuvaa, sillä meni iäisyys että sain aseteltua paprikasuikaleet oikein leivän päälle (ne ei saa koskea juustoon, sillä sitten juusto vettyy ja ne pitää asetella sillai etteivät putoa kun ekan haukun ottaa. Tarkkaa puuhaa tämä.)

Aamupalan lisäksi yritän muistaa ottaa mukaan myös seuraavan boksin.

Aamuvitamiinit, jotka heitän ääntä kohti siinä kohtaa päivää kun muistan. Oletan että ei oo niin justiinsa ottaako se omega3nsa kello 8:00 vai kello 11:54. Tai kun en noita aina ees muista niin luulen että mun kroppa ei sillai valita. Vitamiinikoteloon täytetään edellisenä iltana (jos muistan) magnesiumia, monivitamiinia, d-vitamiinia, omega3sta, kromia (kuvittelen että sitten ei tee mieli karkkia kun syö tuollaisen, as if), biotiini+sinkki ja kalsiumia (koska se maistuu hyvältä se tabletti). Turkki kiiltää ja kidukset kasvaa tällä setillä! Luulisin. Jotenkin tää vitamiinitouhu on niin sellaista luulisin homma, että luultavasti muumipastilleilla saisin saman efektin aikaan.

Mitäs juttuja te roudaatte töihin. Ette mitään vai kaikki ruuat?

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys

12.3.2013 sanumaria

Mä en oo koskaan

Mä en oo koskaan vetänyt yhtään leukaa.

Mä en oo koskaan punnertanut. Eikun hetkinen, olenpas. En tosin muista, että olisin ennen aikuisikää tehnyt ainuttakaan punnerrusta muuta kuin polvet maassa. Enkä osaa sanoa, että miksi. Ekan kerran kun tein punnerruksia ”oikein”, oli joskus heti vuonna 200x jossain BodyPump tunnilla. Tunnin jälkeen jäin ihmettelemään, että mitä hittoa oikein olin aina miettinyt kun en ollut edes kokeillut.

Sama koskee nykyään tuota leuanvetoa. Sitkeästi räpistelen joka kerta salilla niitä 1/4 leuanvetoja, silläkin uhalla että joku kerta vielä pääsen sen ihan oikeasti kokonaan. Ja mietin, että kuinka paljon helpompaa tämäkin olisi, jos olisin joskus vaikka yläasteikäisenä edes kokeillut. Tai ala-asteella.

Meillä ala-asteella tytöt harrastivat jumppasalissa tamburiinin tahdissa naisvoimistelua. Todella, todella harvoin saatiin pelata jotain. Pari kertaa pelattiin koripalloa ja pari kertaa sählyä. Muuten sitä typerää ringissä kävelyä ja jalan heilutusta. Telinevoikassa tehtiin kuperkeikkoja, käveltiin penkillä ja ehkä roikuttiin renkaissa. Mutta ei mitään kivaa.

Yläasteella liikunnanopettajaksi osui testeistä innostunut henkilö. Oli sitä sun tätä testiä. Koripallo-, lentopallo-, kunto-, liikkuvuus-, venyttely-, Cooper/1500m-, yleisurheilu-, luistelu-, pesäpallotestiä. You name it, we had it. Vaikka testit olivatkin haitarista, niin liikunta oli sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin ala-asteella. Ja monipuolisempaa. Oli jopa aerobiciä ja venyttelyä ja päästiin ihan pelaamaankin, ringetteä ja sählyä.

Lukiossa haalin liikuntakursseja vähän enemän, ja meno muuttui. Pakollisilla kursseilla oltiin vielä tytöt ja pojat erikseen, mutta valinnaisilla ryhmät yhdistettiin. Ja hauskuus alkoi. Pelattiin, oltiin ulkona, käytiin salilla ja uimassa. Lukiossa pakollinen koululiikunta oli ensimmäistä kertaa kivaa.

Mutta ei silti kukaan sanonut että kyllä sä voit punnertaa ilman että pidät polvia maassa. Tai että hei koita leuanvetoa. Sanottiin aina että tytöt punnertaa polvet maassa. Ja pojat veti leukoja. Saliohjaus hoidettiin niin että salin suunta osoitettiin ja sitten kaksi tuntia ihmeteltiin ja pelleiltiin. Olisipa joku antanut jonkun perusohjelman käteen niin olisin varmasti saanut noista testailuista jotain irti.

Miksi koululiikunnassa niin tiukasti eroteltiin tyttöjen jutut ja poikien jutut? Miksi me tytöt harjoiteltiin tamburiinin tahdissa varpaat edellä kävelyä ympyrässä, kun pojat sai pelata jalkapalloa? Miksi kukaan ei sanonut että hei kyllä tytötkin saa tehdä normaaleita punnerruksia? Miksi kukaan ei pistänyt vetämään leukoja?

Tämä pohdinta lähti vähän liikkeelle Saaran punneruspostauksesta. Ja muistan tämän taas tänään, kun yritän räpeltää sitä leuanvetoa saadakseni edes sen 1/3 vedon aikaan.

(kuva 1, kuva 2, kuva 3)

Hyvinvointi Liikunta