Mulle aika harvoin tulee tilanteita vastaan, jossa tuikituntematon ihminen livenä tulee sanomaan että hei mä tiiän kuka sä oot (tässä kohtaa pelkään että tulee avautumista mun huonoista jutuista) ja sanoo jotain kivaa blogista. Tilanteet on ehkä laskettavissa yhden käden sormilla, mutta ne ovat kyllä olleet tosi kivoja!

Ainoa ongelma on, että nää tapahtuu jotenkin aina kun oon hyvinkin epäedustavana liikkeellä. Niinkun kerran kuntosalin pukkarissa treenin jälkeen. Ja eilen kun olin kävellyt sateessa puolitoista tuntia pitkin poikin Tamperetta. 

Onneksi sentään löydettiin asemalaiturilla seikkaillessa oikeaan junaan ja molemmat päästiin (toivottavasti) sinne minne pitikin. Ja lisäksi lyhyessä ajassa löytyi hyvää yhteistä whinetettävää! Että terveisiä vaan, en yleensä näytä uitetulta koiralta.

Tänään sitten kun olin yybercoolina tuolla kylillä hikisessä hupparissa, eilisen jäljiltä märässä pipossa (kuivaaminen on ihan yliarvostettua) ja Gina Tricotin trikoissa (hehe) vetämässä rundia vaunujen kanssa niin tuli vastaan taas lukija! Tai siis lukija jonka kanssa tässä on ihan meilailtukin että josko nähtäis kun kerran samassa pitäjässä asutaan. Oottakaa siis vaan talvea, tulee lukemattomia ja lukemattomia postauksia siitä miten taas oltiin Ideaparkissa.

Yleensä jotenkin niinä kertoina kun olen edustavana jossain, ketään ei tule vastaan tai ketään ei tunnista. Tämä ehkä tarkoittaa että olen tuupannut riittävästi epäedustavia kuvia omasta naamastani intternettiin jotta niiden perusteella osataan moikata. Että tulkaa moikkaamaan! Viimeistään talvella Ideaparkissa 😀