1/6: Boulderointi

Menin, kiipesin ja pääsin ylös asti! Monta kertaa ylös asti! Ja vielä sitten niinkin että käytin vain tietyn värisiä bouldereita (en tiedä että onko se niitten mötiköiden oikea nimi, mutta koska olen noviisi niin kutsun niitä siten).

2013-02-04_17.45.44.jpg

Ensin pistettiin jalkaan hassut tossut ohjeella ”sitten kun ne on liian pienet, ne on hyvät”. Ja eikun matkaan. Hyvä ja mainio ystäväni oli mukana ohjaamassa ja opettamassa perusidean. ”Tuossa on seinä, sitten se kiivetään ylös. Yli kolmesta metristä et voi tippua.” Ei muuta kun ylös vaan!

2013-02-04_18.38.31.jpg

Taktiikkana oli lähinnä mennä ylös ja olla putoamatta alas. Oikeastihan voisi aina valita minkä värisiä muhkuroita käyttää ja lähtöasentokin joillain radoilla olisi istualtaan tai jotain. Ihan niin erityisesti en jaksanut vielä, kunhan nyt kiipeilin ylös ja  tulin hengissä takaisin patjalle.

2013-02-04_18.38.39.jpg

Lopussa pääsin yhden radan ihan tyylipuhtaastikin ylös, ja vähän jäi polttelemaan josko menisi toistekin. Kämmenet ovat vähän hellinä, mutta hiki tuossa touhussa oli. Ehkä alkeiskurssille ja köyden varaankin roikkumaan vielä joku päivä.

  • Kiipeily
  • Tankotanssi
  • Melonta
  • Ratsastus
  • Telinevoimistelu
  • Vesihiihto
  • (Leijalautailusta selvisi että tarvisi olla laskettelusukset tai lumilauta, ja mullahan ei sellasia ole. Mutta roikotetaan sitä listalla jos jossain vaikkka olisi silti mahis kokeilla!)
Hyvinvointi Liikunta Mieli

R.I.P. Naantalin Hovi

Tahmea tanssilattia. Kymppi-illat. Salmaria pitkin pöytiä. Viimeiset hitaat, eikä tanssilattia ollut edes puolillaan.

224332_10150628414840651_8070008_n.jpg

Paikkaan oli tunnetusti todella (todella) vaikea saada porttikieltoa. Tarina kertoo, että vuodeksi sai porttarin sillä että yritti heittää pyörärallia ikkunasta sisälle. 

Portsaritkaan eivät olleet ihan tehtäviensä ajantasalla.

”Saisinko laukkuni narikasta hetkeksi?” ”En mä oo täällä sua palvelemassa.” 

Joulupäivänä Jouluhovi oli legendaarinen. Kaikki, aivan kaikki olivat siellä. Monet eivät muuten ikinä käyneet Hovissa, mutta Jouluhovi oli eri asia. Parasta oli ehdottomasti Hovin narikka. Se kun tuli täyteen, annettiin lappu käteen ja käskettiin viedä takki käyttämättömään ravintolan keittiöön. Hinta oli toki sama, vaikka palvelua ei saanutkaan.

screen_shot_2013-01-31_at_5.42.15_pm.png

 

445031.jpg

(kuva)

Mutta nyt se sitten palaa. Ilmeisen isolla liekillä. Viimeksi kun Hovi paloi, mummi pisti mulle asiasta tekstiviestin. Viimeksi kun Hovi paloi, meni ehkä viikko ja se oli taas auki. Muistan erityisen hyvin miten eräs nuori mies innoissaan kuvaili Uutta Hovia.

”No siis ennen tää oli vähän sellanen paikka että vois vaan paskoo nurkkaan ja mitään ei huomais. Mut nyt ei vois paskoo, pitäs ulostaa. On tää sen verran hienompi niinku.”

252718_10150197476353043_2159794_n.jpg

Hovi oli vähän sellainen paikka että ei sinne oikeastaan koskaan (paitsi joulupäivänä) menty tarkoituksella. Sinne aina vähän joutui. Ja muut tunsivat sympatiaa että ”ai sulla oli sellanen ilta, ymmärrän.” Joskus se oli hienokin ravintola, samettiverhot, yritysten pikkujouluja ja sellaista. Ne samat samettiverhot varmaan tänään sitten paloivat.

Paikan tärkeydestä naantalilaisille kertonee jotain se, että FB-seinä on täynnä aiheeseen liittyviä päivityksiä. Erityisesti muutamat kommentit kiteyttävät naantalilaisten rakkauden kyseiseen baariin erinomaisen hyvin.

”Uutisissa sanottiin Hovia just arvokiinteistöksi? Siis mikä siel Naantalis oikein palaa?”

”Vissiin kerrankin hyvät bileet?”

”Siellä on monella pala kurkussa että mihin vloppuna menis.”

”Niin ja taitaa olla enemmän porukkaa paikalla kun viime vuonna yhteensä.”

Tähän on pakko linkata kaksi biisiä, jotka omissa muistoissa liittyvät joka ikiseen Hovi-iltaan, ja nostavat suuhun vähän Tequilan makua. 

http://youtu.be/F8GJHUTVQL0

http://youtu.be/HjBzzpI_744

Hyvästi Hovi. Oli kivaa kuitenkin tuntea. Ja ehkä ovet on lauantaina auki, pientä pintaremonttia vaan!

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta