Sain tiitiltä haasteen, joka liittyy käytännössä siihen että millä tekosyyllä sitä jää persuksilleen kotiin ja mikä saa raahautumaan aamuseiskalta lumituiskun läpi Pumppiin.

Menen…

• koska liikunta on kivaa. Se vaan on kivaa, ei siitä pääse yli eikä ympäri.
• koska mielestäni urheilullinen vartalo on kaunis, ja urheilullisen vartalon saa urheilemalla. Ja syömällä oikein. Jälkimmäisen toteutus on jäänyt vähän (paljon) lähiaikoina, mutta eiköhän tässä taas sekin saada hallintaan.
• koska haluan joka kerta saada nostettua vähän isompia painoja.
• koska olen vähän itsekäs. Liikunta-aika on aikaa kun olen ihan omassa ylväässä seurassani, niin tykkään siitä senkin takia.
• koska haluan olla parempi. Vahvempi, liikkuvaisempi, notkeampi, nopeampi. Mummo-olympialaiset, here I come. 

En mene…

• kun olen kipeä.
• kun en vaan jaksa. Joskus ei vaan jaksa. Silloin on parempi nuhjata sohvan nurkassa ja kerätä sitä jaksamista.
• kun muu elämä tulee eteen. Työreissut, hauskat kinkerit, leffailta. 
• kun ei vaan huvita. Näitä tulee harvoin, mutta jos ei oikeasti huvita, niin en mene. Koska liikkumisen pitää olla kivaa, eikä pelkkää pakkopullaa. Näitä ”ei oikeasti huvita” iltoja iskee ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Sellaisia ”meh, jaksaisko” hetkiä tulee useammin, ja silloin taas sitten menen.

Ja katsokaa, uusi tukka! Näin mitenkään aiheeseen liitymättä 😀