#dieettilakko2014, olit hyvä. Nyt puhaltavat kuitenkin muutoksen tuulet. On aika aloittaa #somepaasto. Iho kirkastuu, mieli rauhoittuu ja on enemmän aikaa sille oikealle elämiselle. Sille elämälle, missä ei ole kiire. Se ihana, kaunis, rauhallinen, oivalluksia arjesta sisältävä, seesteinen, brunssikas, kiiltävä oikea eläminen. Se missä käperrytään viinilasi kädessä sohvannurkkaan viltin alle lukemaan kirjaa (josta saadaan oivalluksia arkeen kuten vaikka ”hidasta tahtia”, ”näe kauneus arkisissa asioissa” ja niin edelleen). Se elämä missä ei näplätä Facebookkia bussissa, se missä ei roikuta Twitterissä katsomassa mitä hauskaa Lotta Backlund on taas heittänyt, se missä ei hengata koneella iltaisin vaan hengataan kavereiden kanssa ja tehdään jotain ihanaa ruokaa. Luomuaineksista tietysti. Aloitin itse viikon paastolla. Voin tietenkin suositella lämpimästi. 

Tai sitten en vaan kotikotona lomaillessa jaksanut kaivaa läppäriä laukusta. Sitten ei huvittanut kaivaa läppäriä laukusta. Sitten ei kiinnostanut. Viikon sisällä kävin kaksi kertaa Facebookissa ja pari kertaa Instagrammissa. Twitterin unohdin kokonaan. Mutta nyt kuulkaa sielu on kirkas, turkki kiiltää ja kaikki on seesteisempää! Nimim. just luin 155 postausta Feedlystä ja Lilystä luin noin 40 rästissä olevaa. 

Niinno, mä en oikeasti ole koskaan tajunnut ihmisiä, jotka ”pitää tauon” jostain sosiaalisesta viestimestä. Niinkun mulle ne eri viestimet on keinoja pitää yhteyttä kavereihin. Pitikö joku ennen taukoja että ”en vastaa tohon lankapuhelimeen, oon siinä niin kiinni et pitää päästä eroon” tai jättikö addiktoitumissyystä kirjeen kirjoittamatta? Mun kaverit on pitkin poikin Pirkanmaata ja muuta maailmaa, ei me pystytä näkemään fyysisesti joka päivä. Ja musta on kivampi jutella kaverin kanssa netissä kun lukea vaikka kirjaa. Että oikeesti mun #somepaasto oli #olinpavaanlaiska.