Tuulihousujen kahinaa
Sunnuntaisin kuuluu käydä tuulipuvut kahisten kävelyllä, aina kun on sellainen päivä että aurinko paistaa ja taivaalta ei siis sada kissoja. Tai koiria. Tai vettä. Tai räntää. Tai lunta.
Kuulemma kävelylenkkiä ei lasketa lenkiksi, jos jalassa on maiharit ja farkut. Se ei silti estänyt välikuntoilua:
Mutta vaikka tää nyt ei sitten ollutkaan lenkki (saako sen silti pistää Heiaheiaan?) niin mulla oli silti tuulihousut. Ja fleece, hyvin urheilullista.
Kattokaa miten tehokkaita jalkapäiviä mulla on ollu! Kauheet Arnoldi-reidet 😀 Näemmä itsekin ihailen niitä. Olin muutenkin tosi kuvauksellinen.
”Katso kun osaan nojata tuuleen samassa kulmassa kun takana olevat puut.”
Lopuissa kuvissa olin silmät kiinni tai näytin riemuidiootilta, niin lienee parempi että en aloita näin vanhoilla päivilläni mitään muotiblogia 😀 Helpompi ottaa niitä peilikuvia salilta ja kuitata idiootilta näyttäminen sillä että ”no just olin hei treenannu ainakii 4 tuntia, kädet tärisi enkä saanu kuviiii”.
Syy tähän kävelylenkkiin (minähän en vapaaehtoisesti muuten vaan lähde kovin mielellään kävelylle, se on tylsää) oli se, että käytiin eilen testaamassa millaista on Tabata. 8*20s treeniä 10 sekunnin palautuksilla, viisi eri liikettä. Jalat ja alaselkä olivat aamusella suhteellisen jäykkinä, ja funtsin että eiköhän se kävely auta asiaan. Ja kun tuo sääkin oli niin kiva.
Niin se Tabata, se oli kivaa menoa se. Hiki tuli, syke huiteli tapissa koko puolisen tuntia ja naamalla oli varmaan sellainen mielipuolinen virne että ”ai hitto mää kuolen mutta tää on kivaa”. Tabatan jälkeen oli CxWorx (eli siis sexworks, hihhihhih) ja se ei kyllä oo mun juttu. Mä en vaan kestä niitä tuubilla tehtäviä juttuja, ja en saa ikinä tuntumaan niitä liikkeitä oikein. Ehkä kehittelen oman puolen tunnin coretreenin ja vedän sen 2-3 kertaa viikossa läpi.
Sellasta sunnuntaiaamua, illalla olisi vielä sali ja vähän luistimista jäällä.