Strutseja ja hippilehmiä
Eilinen oli sellainen kotiseutumatkailupäivä. Ahlmanin tilan lisäksi kävin parhausihmisen kanssa Syrjysen strutsitilalla. Koska noh, strutseja. Ja kaikkia muitakin elukoita oli, kuten niitä hippilehmiä. Olisivat kaivanneet parturia kovasti ne lehmät:
Hippilehmien lisäksi oli bambeja, pupuja, lampaita, possuja, kanoja, villisikoja ja niitä strutseja. Oli yksi strutsi:
Ja kaksi:
Eläinten ihmettelyn jälkeen todettiin, että Pälkäneen vanha rauniokirkkohan on ihan vieressä ja paineltiin sinne.
Edelleen oli raunioina, ei mitään uutta siis siinä mielessä.
Kotiseutumatkailu oli kyllä kivaa, ihan kovin kauas ei tarvi mennä että on jo sitä perinteistä Suomi-maisemaa tarjolla. Pälkäne ja Kangasala riittää!
Näitä harjumaisemia katseltiin Vehoniemen näkötornista. Komiaa ja kannatti kivuta ne säälittävät 66 porrasta ylös asti.
Lähimatkailusuosituksiin voin nyt lisätä (Pyynikin näkötornin lisäksi, ah ne vastapaistetut munkit…) Pälkäneellä sijaitsevan Strutsitila Syrjysen sekä Vehoniemen. Vehoniemessä on nähtävillä myös museoautoja, ja molemmista paikoista saa pullaa ja kahvia. Olennaista, eikö?
