Siitä on jo hieman aikaa, mutta muistanette kun oli puhetta miten ihmiset eivät käytä kivijalkakauppoja ja tilaavat kaiken netistä? No minäpä kerron yhden syyn että miksi minä en ajatellut kivijalkakauppaa tukea. Oltiin eilen tuossa Tampereella kaverin kanssa hengailemassa ja kiertelemässä huvin vuoksi kauppoja. Halusin ehdottomasti mennä käymään liikkeessä, jossa olin ikkunassa nähnyt Minna Parikan korkkareita. Oon hieman säästänyt rahaakin ihan niitä kenkiä varten ja halusin käydä siis kokeilemassa että millaiset ne on. Että tuhlaanko rahani vaikka vaippoihin ja uusiin juoksutossuihin sitten kuitenkin. No eipä siinä, kokeilin ensin kokoa 39 olevaa kenkää ja totesin että ihan on liian iso. Myyjä haahuili siinä hollilla ja ihan ystävällisesti katseli olisiko sitä sitten ollut tarjolla sitä 38a, mutta ei ollut. Mutta kuulemma oli tulossa. Joskus lokakuussa.

”Tuut sitten katsomaan lokakuussa että olisko kokoa tullut.”

Minähän lähes joka päivä käyn ylipäätään kaupungilla, eli aika hiljaista olisi poiketa liikkeessä.

”Tulet sitte ostamaan meiltä nämä kengät kun ei nämä kivijalkakaupat muuten pysy pystyssä.” 

Kyllä, asiakkaan syyllistäminen onkin erinomaisen hyvä keino kaupantekoon. Ihan oikeasti. Kulman takana toisessa liikkeessä kun sopivaa kokoa mekosta ei ollut tarjolla, myyjä kysyi voisiko hän vaikka sähköpostilla ilmoittaa kun sitä haluttua kokoa tulee liikkeeseen myyntiin.

Kummastakohan liikeestä asiakas ostaa haluamansa tuotteen? Ymmärrän hyvin että ne liikkeet pysyy pystyssä jos asiakkaat tekevät ostoksia, mutta eikö kivijalkakaupan pointti ole kuitenkin se palvelu. Erityisesti kun asiakas haluaisi ostaa ihan liian kalliit kengät, joiden hankintaa ei pysty perustelemaan kenellekään millään järkiperusteella. 

Nimim. selaan tässä Tori.fitä ja Huuto.netiä että olisko kellään myynnissä Minna Parikan Jodiet. (Saa huudella kommenttiboksiin jos on, kokoa 38.)