Toi Helsingissä käynti tuottaa mulle aina uusia elämyksiä. Viime reissulla piti tehdä niinkin triviaali asia kuin jättää auto parkkihalliin. Meillä Tampereella asia hoituu niin että sitä etsii parkkihallin, ajaa portille, ottaa lipun ja parkkeeraa auton. Mutta eeeeeei Helsingissä. Mitään sisäänajoporttia ei ollut. Siis sellasta mistä olis saanu lipun. Palloilin sitten ihmeissään siellä parkkihallissa että no mistä mä sitten saan tän maksettua. Sitten lopulta tajusin että se parkkihalli olikin niinkun samanlainen kuin maksullinen parkkiruutu. Eli maksetaan kolikoilla etukäteen. Voi veljet.

Seuraava ongelma tuli, kun piti lähteä liikkeelle lähijunalla. Mulla on tapana aina mennä istumaan siihen lipunmyyntivaunuun, että voin ostaa lipun sitten konnarilta. Tämä siis jos en ehdi ostamaan millään asemalta lippua. (Yleensä ehdin.) Kaverin kanssa siinä sitten kirmattiin lähijunaan, ja jokaisessa vaununovessa luki “Ei lipunmyyntiä”. Oli jo vähän kiire, ja hypättiin sitten viimeiseen vaunuun sisälle. Mullehan iski tässä kohtaa jo hätä, että mitä jos tulee tarkastaja, ja mulla ei oo lippua ja en oo lipunmyyntivaunussa. Kaveri yritti lohduttaa mua, että ei ne nyt voi sulta tarkastusmaksua ottaa kun ei vaan oo lipunmyyntivaunua koko junassa. Normaali ihminen olis varmaan rauhottunut tässä kohtaa, mutta mitä mä tein?

Jäin Pasilassa pois junasta, kävin ostamassa kertalipun ja meninkin sitten vasta seuraavalla junalla määränpäähän. 

Meillä Tampereella ei parkkitaloissa voi parkata maksamatta, eikä busseilla pysty matkustamaan maksamatta. Jo pelkkä epärehellisyyden mahdollisuus ahdistaa suuressa maailmassa.

Neuroottista, hellyttävää vai täysin maalaista?