Vauvat ja pettämätön ajoitus (eli kuinka voittaa vauva oveluudessa)
Vauvat osaavat lukea ajatuksia. Ihan satavarmasti osaavat. Tässä muutama esimerkki:
- ”Vitsit kylläpä väsyttää, onneksi tenavat menee ajoissa nukkumaan kuitenkin.” Toinen tenava riekkuu yli puolen yön.
- ”Nyt olisi hyvä sauma keittää kahvit kun noi vihdoin hiljeni molemmat.” WÄÄÄÄÄÄÄÄ.
- ”Jaa mutta onpas täydellinen vaunukävelykeli, seuraavan ruuan jälkeen pistän noi nukkumaan vaunuihin.” Toinen tenava syö niin hitaasti ja on vaan geneerisesti vaikealla tuulella juurikin sen täydellisen kelin ajan. Ja sitten onkin toisella taas nälkä.
- ”Ah, olinpa nokkela aamulla ja keitin termariin tätä kahvia niin kun noi nyt on niin ilosesti tuossa lattialla ihmettelemässä voin nyt ottaa kupillisen ja sitten palan tätä tummaa suklaata ja huijata itseäni että herkuttelin.” Nälkä x2 kaanonissa ja molemmat syövät niin että maitoa on vauvan mahan lisäksi vauvan korvassa, niskassa ja mun paidassa sekä ehkä jopa hiuksissa. Ja kahvi jäähtynyttä.
Mutta in your face vauvat, keksin eilen keinon jolla huijata teitä.
”Nyt en ainakaan nouse tästä nojatuolista ja en taatusti pistä pyykkejä koneeseen, enkä ota kuivia kuivurista enkä ainakaan hae postia. Eikä tulis mieleenkään juoda kupillista kahvia.”
Ihana hiljaisuus, vaan pieni vauvojen unituhina kuului leikkimatolta vielä seuraavat pari tuntia. En niin aio käyttää tätä keinoa jatkossa. En todellakaan.