Vauvat osaavat lukea ajatuksia. Ihan satavarmasti osaavat. Tässä muutama esimerkki:

• ”Vitsit kylläpä väsyttää, onneksi tenavat menee ajoissa nukkumaan kuitenkin.” Toinen tenava riekkuu yli puolen yön.
• ”Nyt olisi hyvä sauma keittää kahvit kun noi vihdoin hiljeni molemmat.” WÄÄÄÄÄÄÄÄ.
• ”Jaa mutta onpas täydellinen vaunukävelykeli, seuraavan ruuan jälkeen pistän noi nukkumaan vaunuihin.” Toinen tenava syö niin hitaasti ja on vaan geneerisesti vaikealla tuulella juurikin sen täydellisen kelin ajan. Ja sitten onkin toisella taas nälkä.
• ”Ah, olinpa nokkela aamulla ja keitin termariin tätä kahvia niin kun noi nyt on niin ilosesti tuossa lattialla ihmettelemässä voin nyt ottaa kupillisen ja sitten palan tätä tummaa suklaata ja huijata itseäni että herkuttelin.” Nälkä x2 kaanonissa ja molemmat syövät niin että maitoa on vauvan mahan lisäksi vauvan korvassa, niskassa ja mun paidassa sekä ehkä jopa hiuksissa. Ja kahvi jäähtynyttä. 

Mutta in your face vauvat, keksin eilen keinon jolla huijata teitä. 

”Nyt en ainakaan nouse tästä nojatuolista ja en taatusti pistä pyykkejä koneeseen, enkä ota kuivia kuivurista enkä ainakaan hae postia. Eikä tulis mieleenkään juoda kupillista kahvia.”

Ihana hiljaisuus, vaan pieni vauvojen unituhina kuului leikkimatolta vielä seuraavat pari tuntia. En niin aio käyttää tätä keinoa jatkossa. En todellakaan.

Paluu arkeen koitti sopivasti kun taivaalta tulee kaatamalla vettä ja muutenkin on vähän kesän jälkeen jonkinmoista krapulaa ilmassa. Fillaroin aamulla hammaslääkäriltä kotiin ja lämpömittari näytti huikeita viidentoista asteen lukemia. Siinä se taisi siis mennä, se kesä. Olipahan melkoinen! Ensi kesä meneekin varmaan sitten hiekkalaatikon reunalla ja kahden kesähessun perässä juostessa (joten parempi nyt itse käydä niillä lenkeillä, ettei sitten kunto petä).

Totesin että mulla hajoaa pää jos jumitan vaan kotona näiden tenavien kanssa, mutta joinakin päivinä se uloslähtö on helpommin sanottu kuin tehty. Saa toisen vauvan vaunuihin ja se nukahtaa melkeen jo ajatuksesta, niin toinen vitisee taatusti koko matkan huolimatta siitä käveletkö tunnin vai viisi minuuttia. Eli jonkinlaista rytmiä on päiviin saatava. Hommaa päätettiin lähestyä tietenkin insinöörimäisen loogisesti. Eli ensimmäisenä otetaan esille excel ja jatketaan siitä.

Eli kaavioon merkitään että koska tyypit ovat hereillä, koska nukkuvat, koska syövät ja kuinka paljon. Joskohan tällä sitten viikon jälkeen osaisi vähän hahmottaa että milloin on turvallista lähteä lenkille, mihin aikaan viitsii ees kuvitella kauppareissua ja milloin kannattaa vaan leiriytyä olohuoneen lattialle ja pitää baby entertainment stationia (BES). Katotaan miten käy!