Muutto ja töiden alku tarkoittaa sitä, että pitää oikeasti miettiä ne rutiinit kasaan. Että mistä kohtaa menen tien yli aamulla, että olisi vähiten liikennevaloja, mistä kohtaa menen tien yli kun menen salille, ja ennen muuta, missä käyn kaupassa salin jälkeen. Vaihtoehdot ovat aika vähissä, ikävä kyllä. Mutta parasta kotimatkassa on tämä:

Jokapäivä uusi mahdollisuus nähdä Palonen ja Rauma! Näin ne muuten viime perjantaina, kaveri näytti tissitkin niille mutta eivät pysähtyneet 🙁

Mulla on myös aika kiva kotimatka, eikö? Ja sitten muita asioita (leuhottamisen lisäksi). Piti tosiaan palata takaisin töihin, eikä ollut mikään tehokkain työpäivä. Heti kun sai perattua sähköpostit (tuli kalaa, rai rai, get it, perattua – kalaa, heheh), piti alkaa muistelemaan että mikä olikaan automaatista hyvää kahvia. Sitten joku kilkutti ulkona jotain hemmetin kellopeliä koko päivän ja se kuului meille töihin sisälle juuri niin ärsyttävästi, ettei voinut olla varma että kilkattaako omassa päässä vai tuleeko se sieltä pihalta. 

Sain sentään tehtyä ryhtiliikkeen (jolla voi ylpeillä kun makaa sängyllä ja syö jätskiä ja suklaata) ja kävin akkajumpassa heilumassa ekaa kertaa sitten juhannuksen. Muka heti laihtuneena kävin pettymässä vaatekaupassa, kun eilen sovituksessa ollut mekko ei mahtunut tänäänkään päälle. Mutta kattokaa, Seppälässä myydään saatana jo pipoja!

Eikö me sovittu, että se syksy ei tule, ennen kun mua on pussattu?