Eilen oli puhetta niistä rutiineista. Arkirutiinien kyljessä mulla kulkee tiiviisti liikuntarutiinit. Lähinnä sillä että olen päässyt siihen pisteeseen että sitä liikuntaa on saatava, muuten ei hyvä heilu. Tulee löysä ja huono olo, jos ei pääse vähän hikoilemaan. Avasin tuossa pari päivää sitten mun salini uuden kiiltävän kesäjumppa-aikataulun ja meinasin saada slaagin. ”Tähdellä merkityt tunnit jäävät pois ohjelmasta 20.6.”. Katsoin sitä listaa, tutkin ja kiroilin että on se nyt perkele kun mun lempitunnit jää kaikki pois, tämähän on VÄÄRYYS. Minä olen nyt uhri, ajattelin ja naputin terhakkaan ja pörheän palautemeilin. (Mutta koska olen kiltti, laitoin sinne loppuun vielä kiitokset niille erityisen ihanille ohjaajille, ettei tule paha mieli kun minä lähetän vähän kitkerää palautetta).

”Huomasithan, että vain ne tunnit joiden perässä on *, jäävät pois? Les Mills tuntien perässä on se rekisteröity-merkki.”  Että ihan suotta panikoin…

Minähän olen ihminen, joka kirjottaa tulevan parin kolmen viikon treenit kalenteriin, ja säätää elämäänsä niiden mukaan. ”Kaverin tuparit on lauantaina, joten jos sitten tämä viikko treenattaisiinkin näin, niin voisin pitää sunnuntaina lepopäivän jos on krapula.” Ja sitten saattaa hyvin käydä niin että en juopottele, koska perjantain treeni jäi väliin joten pitää päästä sunnuntaina.

Treeniviikko voisi mennä jotakuinkin näin:

Maanantaina gymcircuit ja venyttely. Tiistaina BodyJam, keskiviikkona kahvakuulaa/sali. Torstaina BodyPump ja/tai BodyJam, perjantaina ei välttämättä mitään. Lauantaina kahvakuula, sunnuntaina sali tai BodyPump. Joitakin joskus korvataan jollain, ja yritän saada viikottaisen hieronnan tuupattuavinguttuakerjättyä perjantaille, jotta se olisi sillä syyllä mainio vapaa päivä. Aerobista liikuntaa pitäisi lisätä, ja yritän tuupata sitä tuonne sinne tänne käymällä välillä BodyCombatissa.

Mutta sitten on helvetti irti, jos pitääkin työmatkalle. Joku nyt voisi väittää että aina voi käydä lenkillä tai muuta, ei ole paikalla väliä. Mutta kun on väliä! Pitää päästä salissa tietylle paikalle, pitää ottaa se lappu sieltä masiinasta mennessä, pitää saada tunkea kamat pukkarin koppiin, pitää saada raahautua raput ylös kotiin lähtiessä, pitää saada kävellä Hämeenkatua ja olla salaa vähän ylpeä itsestään että hah, minäpä olin KAKSI tuntia liikkumassa te kaikki terassilla istuvat lortot. Rutiinit, hate them. Ensi viikolla menee ti-to reissussa, joten pitää vaan sitten tosiaan ottaa lenkki ja lihaskuntoilla ja joogailla hotellihuoneessa. Ärf.