Tai olisi, jos lentäisin itse. Enkä istuisi peltiputkilossa syömässä Susu-suklaata (siis ihan oikeasti, suklaapatukka kuului jopa lipun hintaan), lukemassa Cosmoa kolmatta kertaa kannesta kanteen (kaksi ekaa lukukierrosta meni lentoa odottaessa), venkoilemalla penkilläni (koska ah-dis-taa istua paikallaan) ja tuijottamalla niska vääntyneenä ulos pienestä ikkunasta maisemaa, joka näyttää vanhan hipin perulaishupparilta. 

Miksi siis ensimmäisen lennon jälkeen on jo niin kuolettavan tuskainen olo, että jos olisi mahdollista menisi koneenvaihtoa odotellessa mielummin vaikka jääkylmään suihkuun kuin istuisi riistohintaisella kahvilla? 

Lisäksi lentomatkailussa tänään ärsyttivät:

• ”mun pitää päästä ekana koneeseen että varmasti pääsen omalle numeroidulle paikalle” -ihmiset
• ”mun pitää kolhia sua päähän mun ylipainoisella lentolaukulla” -ihmiset
• huonot valikoimat Oulun lentokentän kahviossa
• ”minä haluan ekana ulos koneesta koska minulla on kiire tuohon bussiin johon te kaikki muutkin tulette ja joka ei lähde ennen kuin te muutkin olette siinä ja haluan tunkea sieltä bussistakin ekana ulos” -ihmiset

Muuten vain ärsytti crocksit. Ja ne tennarit, mitkä näin reissukohteen kaupan ikkunassa jotka maksoivat kympin ja jotka eivät taatusti ole siellä kun menen parin viikon päästä uudelleen käymään ko. kylässä. Saatana.