Koska epäonnekkaasti mun synttärit on ajoitettu aprillipäivän viereen, niin yllättävän usein sitten niitä juhlittiin aprillipäivänä. Ja kun mua ei lapsena oltu kauheasti siunattu terveellä epäilevällä mielenlaadulla kuten nykyään (oliskohan tässä joku syy-seuraus kenties?), niin mua vietiin kun metrin mittaa ihan joka kerta.

”Hei miks tuolla on paloauto pihalla?” Ja minä juoksin katsomaan. ”Aprillia!”

”Oho, onpa hieno poni rusetti kaupassa parkkiksella.”Ja minä juoksin katsomaan. ”Aprillia!”

”Sun toinen kakku on pöydässä.” Ja minä juoksin katsomaan. ”Aprillia!”

”Tuolla pihalla on menninkäinen, saukko, apina ja kolme iloista rosvoa siitä sadusta.” Ja minä juoksin katsomaan. Mä sanoin että mä olin vähän tyhmä lapsena. ”Aprillia!”

Nykyään en sitten usko enää mihinkään, koska aprillia. Yhtään fiksumpi en ole, mutta epäileväisempi sentään.