Ihan alkuun haluan sanoa disclaimerina että kyllä, tiedän että raskausaikana on normaalia että paino kasvaa. Kaksosia odottaessa painon pitäisi kasvaa oli lähtötilanne sitten alipaino, normaali paino tai ylipaino (just tänään kätilö kertoi näin). 

Mutta kun se on niin vaikeeta. Ei niitten kilojen hankinta, vaan niitten hankittujen kilojen hyväksyntä. Faktahan on että vaikka mitä hymistelen niin ylöspäin kiipeävä vaakalukema hirvittää. Huomenna saa taas neuvolassa testata vaakaa että montahan kiloa on taas kerätty. Se hyvä tässä on että neuvolan täti ei oo mulle mitään valittanut, ja vaikka näkeehän sen että läsää on kerätty vauva-related-painon lisäksi niin ei sitä nyt ihan älyttömiä määriä ainakaan näy. (Tosin aloin tässä pohtimaan sivujuonteena että mihinköhän se sisäelinten ympärillä oleva rasva menee kun on paksuna, kun maksakin nousee kivasti paikaltaan ylöspäin. Tietääkö joku?)

Bebe B on tossa hieman oikealla pyllistelemässä (maha on nohevasti vinossa, siitä sen tietää). Vielä mahtuu ratin ja penkin väliin.

Tähän mennessä painoa on kertynyt se noin sanotaan 16kg lähtötilanteeseen, ja on kyllä oikeasti kuulkaa vaikea hyväksyä. Yli 20kg painonnousu on aika taattu, (ilmeisesti ihan vielä normaaliakin), mutta kun mutta. Ei ole helppoa antaa vaan lukujen nousta sinne mistä niitä on joskus taistellut alas. Huomenna pitäisi taas mennä neuvolaan ja testailla siellä että montakos kiloa on taas kerrytetty. 

Viikko 31 on laskujen mukaan parin päivän päässä. Ei tuo nyt niiiiiiin kauhealta näytä? Paitsi kuvaustarkuuden suhteen 😀

Sattuuko lukijoissa olemaan joku joka koki tämän painonkertymisen lievästi ahdistavaksi? En siis ole tekemässä asialle mitään, en laihduta missään nimessä, syön hyvin ja terveellisesti. Mutta kaikki vinkit joilla joku on onnistunut unohtamaan tämän painokertymän kauhistelun otetaan vastaan ilolla. Ne perinteiset ”kyllä ne sitten kun vauvat ja vesi ja muut häviää” ja niin niin lohduttavat vähän. Mutta olisko jotain uutta näkökulmaa? 🙂

PS. Tiiän että maailmassa on suurempiakin ongelmia kun mun raskauskiloni, mutta mun maailmassa tää on nyt vähän murhe.