Mulla alkaa mennä kuppi nurin. Nimittäin tähän vaatekokoa 40-> käyttävien naisten ryhmään, jotka toitottavat joka paikassa että ”oikea nainen on kurvikas” ja ”on parempi olla pyöreä kuin hoikka” ja ehdoton lempparini ”hyväksyn itseni nyt kun olen 20kg ylipainoinen”. Ai että kun riepoo! Lisäksi on jotenkin häpeällistä laihduttaa nykypäivänä. Jos joku kysyy että mitäs mitäs, oot vaihtanut lounaspitsat salaatteihin ja sohvalla makaamisen salilla käyntiin, niin pitää sano että joo kato pitää elää terveellisesti. Mutta kilojen ei tarvi pudota, ei. Pääasia että voi hyvin ja on terve. Mikä vika siinä on että haluaa päästä eroon vaikka kymmenestä kilosta läskiä? Ärrinmurrin.

Tämän riepomisen multihuipentuman aiheutti tänään Iltalehden artikkeli (oma vika, mitäs luin). 

Heti lähtiessä mennään mäkeen niin. Miten niin naiselliset muodot päihittävät langanlaihuuden? Jonkun mielestä joo, jonkun mielestä ei. Ja kenen mielestä? Sen XL-mallin? Mitä se mua kiinnostaa mitä joku XL-malli ajattelee mistäkin kroppamallista?

Jos haluaa heittää kokovertailut romukoppaan, niin voitko olla huutamatta että nyt kun olen kokoa 42-44 enkä kokoa 32 niin tunnen itseni luonnollisemmaksi? Justhan sää vertailet. 

Ahaa, eli  pitää rakastaa itseään koosta huolimatta, mutta ei terve nainen ole 50-kiloinen. No entä jos on? Entä jos on pienikokoinen ja painaa alle 40 kiloa? Mitä sitten pitäisi tehdä? Syödä että olisi kurvikas ja sitten voisi rakastaa itseään? Mä en vaan tajua.

Aika tehokas nainen eikö? 😀 Mutta juurikin tää. Mitä muuta tämäkään artikkeli on kun ihmisten arvostelua ulkomuodon perusteella?

Koko artikkelia voi käydä vihaamassa täällä.