Minä en oikein tiiä kovin hyvin, minkälaiset tyypit tätä mun blogia lukee. Osa on varmaan hypännyt mukaan kun kävin toinen toistaan huonommilla nettitreffeillä, osa on päässyt kuvioihin mukaan vasta siinä vaiheessa kun täällä on vietetty parisuhde-eloa ja lähinnä kitisty joka toisesta asiasta. Oon viime aikoina pohtinut, että ne jotka tykkäsivät sinkkujutuista, eivät ehkä enää tätä lueskele. Kliseisesti sanottuna, blogi muuttuu kun kirjoittaja muuttuu. Ja siitä voisi päätellä että kun kirjoitukset muuttuu, lukijatkin muuttuu/vaihtuu. 

Nyt on ehkä taas sellainen piste, jossa blogin kirjoittaja muuttuu. Lähinnä kasvattaa vatsan ympärystä. Perheen koko kasvaa tuossa joskus alkukesästä, ja sitä ennen pitää etsiä uusi koti ja koittaa sisäistää että mitäs tässä nyt oikein tapahtuu. Päällimmäisinä ajatuksina tällä hetkellä ehkä että ”darn, ei voi syyä sushia” ja ”oikeesti, kaksi?” ja ”kohta toi ultraajatäti sanoo että siellä on kolmaskin vielä”. Kaksosista selviämisstrategia on jo pohdittu:

1. Jos kersa huutaa, anna sille ruokaa ja vaihda vaippa.
2. Älä unohda jompaa kumpaa, muista että niitä on kaksi.

Blogin jutut siis ehkä vähän muuttuvat. Liikunnasta puhutaan varmasti jatkossakin, sekä erinnäisistä ilmiöistä valitetaan (kitinää ja valitusta jo vuodesta 2007, blogilla on pitkät perinteet). En kuitenkaan aio muuttaa tätä omaa tonttiani äitiysraskauslapsiblogiksi, mutta lienee luonnollista että näitäkin asioita sivutaan. Mietin kyllä tässä syksyllä että voisinko pitää tämän ihan salassa blogista tämän asian, mutta en mää kyllä voi. Pääasiallinen keskittymiskohde on kuitenkin enemmän minäminäminä (ja mikä ottaa tänään päähän), eikä niinkään munkersatmunkersat. Että sellasta! Toivottavasti ny ette kaikki kaikkoa 😀