Kuntosalimaailmassa kuohuu jälleen! Tällä kertaa alkuperäisen kohun aiheena oli toisten ihmisten kuvaaminen salilla ja heidän arvostelunsa (täysin älytöntä, ei hyväksyttävää, totally uncool), mutta mun pohdinnat etenivät vähän eri suuntiin kun luin tämän postauksen ja erityisesti postaukseen tulleet kommentit. Jotensakin aina päädytään seuraaviin väittämiin salikäynnistä.
Kuntosalille ei saa mennä jos on ruma. No siis käsi sydämelle nyt siellä. Kun menet salille, nauratko pääasiassa muille ihmisille vai teetkö treenisi? Aika vähissä on ihmiset, jotka erityisesti maksavat kuntosalin jäsenyydestä siksi, että pääsevät nauramaan muille. Netflixin komediasarjojen tuijottaminen on halvempaa ja hauskempaa.
Kunnon treeniä tehdessä ei ole aikaa ottaa kuvia. Jos näitä kommentteja uskoisi, niin reilu määrä salikävijöistä keskittyy ottamaan itsestään duckfacekuvia ja pelaavat puhelimella tetristä sen treenaamisen sijaan. Itsehän otan niitä typeriä peilikuvia, koska se on omasta mielestäni viihdyttävää puuhaa sarjatauoilla. Saatan myös puhelimella googletella liikkeitä tehtäväksi. Tai kirjata ylös sarjapainoja. Tai vaihtaa biisiä.
Kunnon treeniä tehdään tarjoustalon teepaidassa ja rönttäverkkareissa. Kaikenlaiset kivat treenivaatteet ovat turhia. Ei ne päällä treenata kunnolla. Niitä kivoja vaatteitahan ostetaan vain siksi, että voidaan tulla peilailemaan salille. Ilmeisesti mää en voi kyykätä jalkoja hapoille, kun tykkään pistää omasta mielestä kivat ja nätit treenivaatteet päälle. Ja otan niitä kuvia.
Ketjusaleilla käydään vaan näyttäytymässä. Kukaahan ei ketjusaleilla treenaa. Siellä vaan otetaan kuvia, hihitellään, räplätään kännykkää sisäreisivitkuttimessa, arvostellaan muita ja keekoillaan uusissa treenikamoissa peilin edessä.
Hämmentää tämä tällainen haukkuminen ja loan heitto. Nätit tytöt näteissä treenikamoissa ei treenaa kunnolla. Nätit tytöt näteissä treenikamoissa tuijottaa kaikkia joilla ei ole muodikkaita releitä ja arvostelee. Toisaalta, kuten on nähty, arvostellaan siitäkin että on se harmaa t-paita ja yläasteaikaiset tuulihousut. Toiset huutaa sieltä yläasteaikaisen t-paidan sisältä että hiton trendipellekeekoilijat, ette te ees treenaa. Treenatessa pitää hien lentää ja harmaan kolitsikankaan muuttua hiestä läpimäräksi. Sitten sohvalle jumiutuneet huutaa että ei me voida mennä salille kun siellä on vaan täydessä meikissä ja tukka laitettuna fitnesstyttöjä nauramassa meille.
Itselle jää vaan sellainen outo fiilis että tarkottaako nyt tämä että mää teen siellä salilla jotain väärin jonkun kirjoittamattoman etiketin mukaan ja aiheutan muille epämukavaa fiilistä? Otan kuvia itsestäni (pidän huolen ettei kuvissa näy muita, ja erityisesti yritän pitää huolen ettei kukaan huomaa näitä mun kuvien ottamisiani), räplään puhelinta sarjatauoilla (David Hasselhoffin I’ve been looking for a freedom ei vaan toimi jos pitää kyykätä), intoilen uusista treenipaidoista ja trikoista, tuun täydessä meikissä (no siis ei mulla nyt muutenkaan oo kamalasti meikkiä päivisin naamassa, mutta en kyllä naamaanikaan pese salille tullessa) ja tukka laitettuna (laitan sen aamulla töitä varten, en sitä ajatellen että meen salille) ja saatan tuijottaa ihmisiä kesken treenin. Laitahan jalkaan jotkut hienot avaruusplaneettakuvioiset treenihousut ja voit olla varma että kahdehtien tuijotan niitä. Koska haluun samanlaiset.
Vähän tässä ajatus taas karkasi, mutta haluaisin sellaista treenirauhaa tuonne saleille. Uskotaan että kaikki on siellä treenaamassa kuten parhaaksi näkevät. Toisilla on kevyemmän treenin päivä, toiset tekee mave enkkoja. Toiset tykkää olla minisortseissa, toiset niissä harmaissa lökähousuissa. Kuitenkin kaikki siellä ovat liikkumassa, ja siksi kun siellä haluaa olla. Ei siksi, että voisi arvostella muita. Ja jos se pelottaa, että ei sinne salille voi tulla kun on ylipainoinen ja kaikki ne tyhjäpäiset topeissa treenaavat tyttöset arvostelevat, niin etkö juuri itse sitten sorru samaan? Antaa sen meikatun tyttölapsen tehdä oma treeninsä rauhassa ja jätetään senkin arvostelu pois, ok?
Rauhaa, rauta on kevyttä.
