Paras baariasuste

Oltiinpa eilen sitten baarissa. Paras baariasuste on ystäväni herra Voi-taivas-miksi-mä-unohdan-aina-että-sillä-on-täydellinen-kroppa. Tai siinä on riskinsä, joskus hairahdutaan pussailemaan ja se ei ole kovin hyvä asia, kun tarkoitus kummallakin olisi löytää se oma sopiva ihminen. Mutta herra Täydellisyyden kanssa liikkuessa jostain syystä meikän habitus alkaa kiinnostaa muita miehiä. Mikähän ihme siinäkin on? Nouseeko mun markkina-arvoni jotenkin siitä että olen baarissa komean miehen seurassa? Onko se jotenkin haaste?

Sinkkutyttö tarvitsee komean ystävämiehen, jonka kainalosta on turvallista herätä. Ja jonka kanssa voi maata sängyssä kolme tuntia ja vain olla ja saada selän silitystä. Ja jonka kanssa voi siirtyä sohvalle juomaan kahvia ja keskustelemaan molempien ihmissuhdesäädöistä. Ja joka suostuu olemaan koko ajan ilman paitaa, että voin katsella hämmentyneenä millaisia ihmeitä salilla käynti miehelle tekee. Ja jonka kanssa voi viettää vain aikaa ja puhua hölmöjä ja olla täysin oma itsensä. Tänään puhuttiin treffailusta pari tuntia. Kun kummallakaan ei ole treffejä. Eikä kumpikaan tiedä, mistä niitä saisi.

Herra Täydellisyyden ongelmana on se, kun naiset kuvittelevat sen olevan kamala pelimies. Eikä se ole yhtään, se on ihana. Ottakaa joku ihana nainen siitä hieno mies. Mutta lainatkaa sitä välillä mulle että saan olla sylissä 🙂