Seppo tietää, minä en
Minähän en tiedä mitään juoksusta. Välillä tuntuu että juoksu vaatii ihan liikaa koordinaatiota:
Tarkoitus on siis mennä syyskuussa juoksemaan puolimaratoni, ja pelkään kuollakseni muun muassa seuraavia asioita:
- olen siellä oikeiden juoksijoiden tiellä
- jään lähdössä viimeiseksi
- en jaksa juosta koko matkaa
- oikaisen jossain kohtaa ja juoksen kotiin nokosille (tapahtuma on siis Tampereella)
- lönköttelen niin hitaasti, että merkkienkeräysauto ottaa minut kiinni
- kun tulen maaliin, kaikki muut ovat jo poistuneet paikalta ja jäljellä on enää muutama roska
Koska minä en tiedä tästä mitään, niin piti etsiä joku joka tietää. Ja se joku on tietenkin Seppo. Seppo ei turhan korkealle rimaa laita, nimittäin seuraan Sepon ohjetta ”Puolimaratoni läpi”. Ja sehän riittää. Lisäksi Sepolla on mielestäni hyvä asenne:
On hyvä muistaa että vaikka olis miten sippi niin aina jaksaa kävellä. Ainakin jos tutkiskelee ensin tovin kuinka ruoho kasvaa ja linnut laulaa.
Ja toisaalta, joku voi kuvitella että onpas tuo ohjelma rankka. Mutta Seppo lohduttaa:
Mun mielestä on parempi että tässä ohjelmassa on viikossa pari kilometriä normaalia enemmän juoksua ja sen tuloksena lähtökohdat on hieman paremmat myös itte puolikkaalle. Vai haluatko harjoitella mahdollisimman kevyen ohjelman mukaan ja sitten itte kisassa takana kulkee järjestäjien auto keräämässä reittimerkkejä? Sitä minäki.
Näillä mennään! On se hyvä että on olemassa tällaisia fiksuja ihmisiä kuin Seppo. Tosin, otan varman päälle ja aloitan urakan jo nyt, 19 viikkoa etukäteen. Tuplailen joitan ohjelman treeniviikkoja ja sellasta.
Elisen puolen tunnin kirmailun jälkeen fiilis oli aikas hyvä (haavoista huolimatta):
Mitenkäs te Lilyn kymppiläiset, mikä fiilis?