Sporttipolttarit, eli mulla on ihan maailman parhaat kaverit

”Me aateltiin ensin että tullaan herättään sut, mutta sitten todettiin että se ei vaan tuu toimimaan.”

Lauantaiaamuksi mulle kerrottiin, että mun pitää olla valmiina lähtöön kello 9:00. Olin särmänä valmis jo 8:40, koska olin niin jännityksestä jäykkänä että mitä mun päänmenoksi oli keksitty. Listauksessa oli, että mukaan pitää ottaa sisäliikuntakamat, ulkoliikuntakamat, tukevat kengät, uintikamat, saunakamat ja kemukamat. Tällaiselle jumppavaatehifistille tuo ensimmäinen ja toinen kohta tuottivat melkoisia ongelmia. Että niinkun jos tanssitaan, niin mitä tanssitaan. Tai että pitääkö lähtee mavettamaan vai combatjuttua vai mitä ihmettä. No otin sitten varoiksi vähän kaikenlaista, ja osan tietty ihan turhaan.

Ihan ekana oli tarjolla tankotanssia mahtavan Henriikka Roon johdolla Studio Movella. Tunnen Henriikan jo vähän kauempaa, joten mulla oli isosti tietoa jo siitä millaista työtä tuo tankotanssihomma vaatii. Mutta en siltikään ihan tiennyt että kuinka paljon.

Tämän mää osasin. Eli seistä lattialla ja kierähtää oman käden alta. Se meni hyvin. Opin tekemään jonkinmallisen pyörimisen tangolla sekä koitin tehdä jonkinnäköisen flagin. En tosin yhtä hyvin kun tiiti, mutta jalat koukussa sa meni edes jotenkin. Tässä seuraavassa minä yritän tosin selvästi repiä tankoa lattiasta kun tiiti tekee asiaa enemmän oikein.

Pyörimisen ja vähäisen lattialle tömähtelyn jälkeen mentiinkin syömään. Klubin brunssi oli oikein mainio ja herkullinen ja riittoisa. Seurahan toki oli aivan huippua. Syömisen jälkeen luvassa oli minigolffia. Mikä olikin ihan huippua, sillä etukäteen toki sovittiin että mää voitan. En oo kyllä mitenkään kovin golfhenkinen ihminen, mutta sain sentään tehtyä yhden hole-in-onin! Ei sitten taas puhuta niistä kohdista rataa joissa tahkottiin täydet pisteet tauluun. Mutta siis voitin!

Leppoisa golf olikin vaan vähän hermojen leputtelua, sillä seuraavaksi otettiin (limsa-, karkki- ja jätskipitstopin jälkeen) suunta kohti Nokiaa. Ohjeet olivat vähän sellaiset epämääräiset, kuulin vain puhelimesta että ”se mies tulee sinne voimalinjojen alle sitten vastaan”. Olin aika varma että pistävät korjaamaan jotain voimalinjoja tai jotain muuta yhtä pelottavaa, mutta kysehän oli siis kalliohommista. Laskeutumisesta ja kiipeämisestä. Kuten eräs polttariseurueen jäsen totesi, niin ”tänään olen oppinut elämästä sen että alaspäin on aina todella helppo mennä, sekä tangolla että kalliolla”.

Ihan tiitin kokemaa kuolemanpelkoa en havainnut, mutta oli se vaan jäätävää mennä selkä edellä kallion reunalle ja vaan nojata taaksepäin. Hurjaa puuhaa, mutta ihan todella, todella kivaa!

Vielä naurattaa.

”Siis että 40 metriä. Alas. Kerros nyt vielä että tuo rimpulaköysi kestää varmasti.”

Ylösmeno oli kyllä hauskaa. Sitä pitelee sormenpäillään kiinni sileästä kallionseinästä ja pitää varpaillaan kiinni sentti kertaa sentin hyllystä kalliossa. Ja se oli lepohetki. Noin arviolta 30 metriä neljästäkymmenestä pääsin ylöspäin, kunnes iski väsy ja piti tulla alas. Sitten saikin kannustaa tiitiä kun se ryömi seinää ylös. Joutuu ehkä menemään opettelemaan että mitenkäs tollaset köydet toimii, että voi lähteä joskus itsekin kallionreunalle hengailemaan. Loppuilta vietettiin saunoen, syöden ja hyvästä seurasta nauttien. Sain Ameriikasta asti hömpötysjuttuja! Eikö oo hienot :D

Kelpasi syödä tacoja, juoda punaviiniä ja skumppaa ja saunoa. Tuosta maisemasta on vaikea pistää paremmaksi. 

Kiitos vielä kerran huiman hauskasta päivästä polttariseurueelle, ja siitä että sain pari testilajia yli listalta. Voisin kyllä ihan erikseenkin raportoida tuon liikuntahaastejuttuni etenemisestä, mutta jätetään se toiseen kertaan. Melkoinen kipinä molempiin lajeihin nimittäin jäi, katselin jo että mitäs maksaa tankotanssitunnit ja paljonko pitää tuohta laittaa tiskiin kiipeilykurssista. Tulee kalliiksi tämä uusiin lajeihin tutustuminen :D