Takkutukan evoluutio
Lilyn toimitus kyseli palstallaan, notta ollaanko sitä jumahdettu ja millaiseen tukkatyyliin. Innostuin aiheesta ja pengoin vähän kuva-arkistojen aarteita tänne ihmisten naureskeltavaksi.
Ylioppilastukka vuodelta 1998.
”Leikkaa vaan kaikki pois”-tukka kesältä 2000
”Hei pitäskö värjätä tukka Goomille”, 2000
feat fuksivuoden univelan aiheuttamat silmäpussit
Ei oo kivaa olla blondi, 2002
Tässä välissä sitten oli myös ihan pikimustaa tukkaa, mutta se ei oikeen ollut mun juttu. Yllättäen näytin ihan sairaalloisen kalpealta koko ajan. Ja kulmakarvattomalta. No sitten taas kasvatettiin ruuhkatukkaa ja vuonna 2008 oltiin näin blondeja:
Blondit ei rusketu, ne palaa: Budapestissa 2009.
Reuhka pätkäistiin välillä lyhyeksi, otsatukka on kasvatettu pois, mutta suunnilleen tuolta mun tukka nytkin näyttää. Että ehkä mää jämähdin nyt tähän. Ja tässä on hyvä olla. Vai haluisinkohan mä siltikin etutukan takas. En haluu. Haluunpas. Ehkä. ARGH!
Vai pitäsköhän kuitenkin rastat? Ne saisin ihan itse hankittua. En vaan harjaa tukkaa:
Mitäs sanotte, pysytäänkö vaan reuhkassa? :)