Tänä yönä toimii kikka joka ikinen

Anteeksi otsikosta. Mutta kun mun teltassa oli kaksi yötä kuumaa, kosteaa ja hikistä. Ja välillä kylmä. Ja kivi selän alla (olenko siis prinsessa, vai vaan huono valitsemaan teltan paikkaa?). 

Viikonlopun ohjelmaan kuulu kelluntaa joessa auringonpaisteessa (en palanut, wu-vitun-huu), uintia uikkareissa ja jossain kohtaa vain alasti koska miksi kastella uikkareitansa jatkuvasti, kadonneiden makkarapakettien etsintää (tietääkseni mulla oli reissussa mukana kolme pakettia makkaraa. söin itse kaksi (2) makkaraa, joista toisen sain kaverilta ja toisen varastin jonkun muun makkarapaketista jääkaapista sieltä ”näitä saa ottaa” -hyllyltä.) ja yleisesti grillin ja saunan savuissa olemista.

Lauantaina noin 19:40 pääsin sellaiseen onnellisuuden tilaan, että vieläkin on hymy kasvoilla. Vaikka kaikki reissussa mukana olleet kamat haisevatkin vielä savulta, osa kamoista on autossa koska en jaksanut raahata niitä ja pitsalaatikkoa sisälle ja univelkaa on yhtä paljon kuin keskikokoisessa maassa on lampaita.

Onnellisuuden alkulähteillä oli kellumisen lisäksi muutakin aktiviteettia, esimerkiksi musisointia ja/tai elämöintiä. Ja savusaunomista. Musisointia kuuntelin koko perjantai-illan, lauantaipäivän ja lauantai-yön. Ja vähän vielä sunnuntaiaamullakin.

Perjantaina joskus kahdelta mun oli tarkoitus ryömiä mun kostean nihkeään telttaani unille, kun lavalle nousi yllättäen yksi suosikkiartisteistani, Jamibändi Saarilava lovemakers. Heti puoli viideltä pääsin ryömimään telttaan nukkumaan huonosti, että se meni ihan hyvin se.

Floutink divaises -hautausmaa kerättiin laiturille odottamaan yöflouttausta. En itse osallistunut, kun yritin (taas) nukkua. Sitä vaan miettii miten voi ihmistä onnistaa kun on saanut näin hyviä ystäviä ympärilleen, että ei edes vituta herätä yöllä kolmelta siihen kun bändi alkaa soittaa täysillä Iron Maidenia. Eikä sekään vituta että viideltä yöllä aloittaa toinen bändi soittamaan. Sitä vaan avaa silmät ja teltan oven, vetää tyynyn vähän paremmin ja kuuntelee hymy naamallaan ja miettii että ”täällä on hyvä, täällä on ne ihmiset joista mä tykkään”.

Vaikka yksi niistä sanoikin että mun hame on tehty verhoista. Mutta tykkään mä siitä silti. Siitä ihmisestä. (Ja hameesta).