Uah – eli miten tässä näin kävi
Lauantai. Alkuilta. Vanhemmat ovat juuri lähteneet takaisin kotiin rankan siivousurakan (mä en pyytänyt apua, mutta äiti HALUSI tulla puunaamaan mun vanhan kämpän kuntoon) jälkeen ja itte makasin sohvalla suurin piirtein unessa. Kunnes muistin että ainiin, kaverin synttärit Hervannassa. Menisköhän sitä. Ja jos menis, menisköhän autolla. Ajatuskulku meni noin suurinpiirtein näin:
Taidan mennä autolla. Eiku hei meen pyörällä, kun jos vähän tekis mieli ottaa enemmän kun yks kalja. Väsyttää, meen bussilla. Koska sitten voin laittaa korkkaritkin. Joo bussilla.
Bussiin ja Hervantaan. Jostain syystä sitten kiinnosti se kalja enemmänkin. Ja shotit, let’s not forget the shots. Sitten löysin itseni jatkoilta. Ja jatkoilla pelattiin musavisaa. Ja oikeasta vastauksesta sai (yllätysyllätys) shotin. Tiesin jopa yhden vastauksen ennen kysymyksen esittämistä…
Sitten kello oli aamu ja väsytti. Jäin nukkumaan jatkopaikalle, koska a) pitkä kotimatka ja b)unikaveri kainalopaikka vastakkaisen sukupuolen seuraa*) **) oli tarjolla (se oli niin hyvä pussailemaan että noh. näitä tilanteita on niin harvoin).
*)haluaisin korostaa että siveellisyyteni on edelleen tallessa, mullakin on hei periaatteita.
**)tiiti kielsi termien ”unikaveri” ja ”kainalopaikka” käytön (se uhkasi potkia mua polveen, joten parempi editoida 😀
Kaheltatoista otettiin unikaverin kanssa suunta kepsulle ja piti se sitten jäädä hengaamaan kun se nätisti pyysi ja itsellä oli pelkotilaolo enkä halunnut mennä yksin kotiin. Heti neljä tuntia myöhemmin alkoi kotimatka: käsilaukussa kepsua ja vielä pari pusua rikkaampana. Mikään ei kuulkaa ole naisellisempaa kuin hihitellä bussissa sitä että mulla on käsilaukussa kilo kebaania. Kilo, koska kebabpaikan pojat unohtivat ensin mun tilauksen, ja sain korvauksena sitten tupla/triplalihat ja tikkarin…
Mutta hei, nyt saa syksy tulla ihan rauhassa, mä pärjään ainakin jouluun asti tällä yhdellä päivällä :D