Uusi viikko, uusi elämä

Tai no, se sama vanha. Mutta uusi viikko sentään. Sunnuntai-illat on hyvä käyttää siihen että pohtii seuraavan viikon urheilullista elämää ja ruokavaliota ja kaikkea muuta sellaista. Aamupuuro(yök)tarpeet (puurohiutaleet ja yökleseet) on valmiina lautasella, odottavat vain kuumaa vettä. Välipalarahka ja marjat on sekoitettu valmiiksi keppoon (kipossa ei ole kantta, kepossa on) ja kalenteriin on merkitty huomiselle 17:15 Jam ja 18:15 Lätkäjätkä (eli Pump, ei treffit). 

Uuden viikon aloittamisessa on jotain seesteistä kuitenkin, eikö? Jotain sellaista että noni, nyt sitten kunnolla. Varsinkin kun viikonloppu meni miten meni, railakkaasti. Eipä tee mieli viinanpirulaiseen koskea, vaikka olisi kaverin häätkin tulossa. Tässä iässä on vaan vähän rankkaa mennä toisten häihin, kun ei ole sitä deittiäkään. Mutta ainakin ehdin ennen häitä jumpalle, niin joku asia sentään pysyy ja säilyy. Lihasjumit siis. Ei meinaa venyttelytkään auttaa kohta, pitää tarkistaa tota treeniohjelmaa että siellä on tasapuolisesti kaikenlaista, eikä tuu tehtyä pelkkiä jalkoja rasittavaa juttua.

Siinä missä suurin osa tuttavista ja kavereista heitteli karttua kyykkäkentällä lauantaina, minä nukuin puoli kolmeen, tuskailin pari tuntia ja raahauduin Valoa-festareille kohti ravintola Artturia. Ja kuulin kaksi hienoa keikkaa. Kannatti raahautua, vaikka olin aika varma että en pysty. Pystyin, ja tulin paremmalla tuulelle. Hyvä musa, parempi mieli. Ja pitsa, parempi olo. Eiköhän tästä vielä viikko tehdä, ainakin saa vähän jännittää että pääsenkö tiistaina Helsinkiin ja pois. Että voi lähteä työreissulle keskiviikkona.