Vääryyttä perkele, minähän olen uhri tässä!
Minä olen rutiinieni orja. Jos arkipäivä lähtee aamusta menemään väärin, olen taatusti koko päivän äkäinen kuin opossumi ja piikikäs kuin siili. Lisäksi mua ottaa takuuvarmasti päähän.
Sängystä noustaan kahden torkutuskerran jälkeen, ei aiemmin, ei myöhemmin. Sitten haparoidaan kohti keittiötä ja pistetään kahvit valumaan. Kahvin valmistuessa mennään suihkuun. Seuraavaksi jumitetaan sohvalla kone sylissä, juodaan kahvia ja selataan läpi pyhä kolminaisuus: Ilta-Sanomat, Iltalehti ja Daily Mail. Ei lueta vielä, se säästetään töihin kahvitauoille. Ensimmäisen kahvituopin jälkeen puetaan ja vaihdetaan asu noin kaksi kertaa. Sitten pakataan salikamat (jos tämän tekisi aiemmin, jotain jäisi. siitä katastrofipotentiaalista lisää huomenna) ja haetaan lisää kahvia. Jälkimmäinen tuopillinen juodaan puoliväliin samalla kun meikataan. Mikäli tässä vaiheessa kaataa kahvia paidalle, vaihdetaan vielä kerran vaatteita.
Hampaat pestään juuri ennen lähtöä, ja tässä on toki aina se hammastahnaa-paidalla-optio. Tosin tässä kohtaa laitetaan kaulaan yhden sijasta kolme huivia ja toivotaan että hammastahnat saa rapsutettua irti paidasta salaa lounaalla.
Töihin kävelen aina samaa reittiä, samat liikennevalot, samat kohdat kadunylitykseen. Töistä kotiin on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen sisältää salimatkan ja toinen ei. Samaa on kuitenkin lähes aina se, että poikkean Sokoksen ruokaosastolla ostamassa lähes samoja ruokia. Setti vaihtuu noin parin viikon välein. Tällä hetkellä kotiin kulkeutuu lihatiskistä pihvi, maitohyllystä rahkaa, limsaosastolta laittikokispepsiä ja hedelmäosastolta viinirypäleitä ja passionhedelmiä. Ostosten hinta vaihtelee ostetun pihvin ja passionhedelmien kilohinnan mukaan.
Kotona ensin kipataan avaimet, aurinkolasit ja mp3soitin kippoon, sitten mennään tekemään ruokaa. Sitten jumitetaan sohvalla kone sylissä ja kuunnellaan Spotifystä samaa soittolistaa, katsotaan Arvostelemunillallista ja neljäthäät tai jotain muuta huonoa sosiaalipornoa, puoli kympiltä suihkuun ja puoli yksitoista petiin. Miniläppäriltä vielä luetaan blogit, käydään lehdet läpi ja sitten unta palloon. Rutiinit, miten niin mulla muka sellaisia on? Elämä on tylsää, mutta arkipäivät eivät vaan toimi muuten.
Joten voitte varmasti arvata, miten sekaisin mun elämä menee työmatkoilla, joissa joutuu olemaan poissa kotoa. Tai siis, miten jännittävää mun mielestä on olla yksikin yö hotellissa? Onko täällä muita yhtä säälit… vahvasti arkeaan rakastavia ihmisiä kuin minä?